Tuntematon Kataja
Janne Kataja tunnetaan helposti lähestyttävänä humoristina. Siviilissä hän on ujo miellyttäjä, jolle uuden bisneksen perustaminen on pikkujuttu mutta tavanomaisten laskujen maksaminen ylivoimaista.
Emmi Laukkanen HS, teksti
Mikko Suutarinen, kuvat
Joka sunnuntai näyttelijä, juontaja ja yrittäjä Janne Katajan tytär hakee laskupinon postilaatikosta. Tapaan on kaksi syytä.
Ensimmäinen on se, että Kataja on hukannut postilaatikkonsa avaimen, mutta tytär saa napattua laskut ilman avaintakin.
Toinen on se, että muuten laskut saattaisivat jäädä maksamatta.
”Minun on paljon helpompi lähteä käymään Pariisissa kuin maksaa laskuja. En tee töissäkään mitään paperihommia, koska en pysty keskittymään”, Kataja sanoo.
Suuri yleisö tuntee Katajan esimerkiksi Napakympin ja Kuutamolla-ohjelman juontajana, Masked Singer Suomen panelistina ja Keihäsmatkojen Kalevi Keihäsenä. Kataja kuulee usein olevansa ”hulvaton naapurinpoika” ja tunnistaa kuvauksesta itsensä.
”Viikarimaisuus ei ole mikään rooli. Jos olen jonkin ohjelman host, minun pitää tuoda siihen sielu ja energia. En voi mennä kuvauksiin matalaenergisenä ja intohimottomana”, Kataja sanoo.
Hän ajattelee, että puhelias ekstrovertti on kuitenkin vain yksi puoli hänen persoonaansa. Tässä jutussa hän kertoo muista puolistaan.
Kataja tunnetaan viihdyttäjänä ja humoristina, mutta silloin, kun Katajalla ei ole lupaa olla esillä, hän ei ole.
”Sukulaisten juhlissa en ole ikinä keskipisteenä vaan kaikkien muiden suomalaisten tavoin seinän ja viimeisen rivin välissä. Jos joku pyytää, että kerros Janne vitsi, vaivaannun kauheasti. Se on minusta kiusallista.”
Siviilissä Kataja on paitsi työminää hiljaisempi myös vakavampi. Joku on kutsunut tosikoksikin.
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vapaalla Katajalla on taipumusta päättää, mitkä asiat häntä naurattavat. Jos hän on keskittynyt vaikkapa uuden draamasarjan kehittelyyn ja joku tulee viereen vitsailemaan, Kataja saattaa vastata vain selvä tai okei.
”Kun nauran työkseni, siviilissä hakeudun vähemmän sellaisten asioiden äärelle, jotka naurattavat. Kiintiö naurattaa ja tulla nauratetuksi on täynnä.”
Kataja tarvitsee paljon omaa aikaa ja rentoutuu tutkimalla uskontoja, historiaa ja symbolien merkityksiä.
Vaikka sosiaalisuus on osa työtä, Kataja jännittää esiintymistä joskus edelleen, varsinkin tilanteita, joissa häneen on ladattu odotuksia.
Hermostus tuntuu kihelmöintinä vatsassa, mutta usein jo yleisön ensimmäisten naurujen jälkeen helpottaa.
”Olen kova puhumaan ja osittain se on myös sitä, että pelkään hiljaisuutta. Se voi olla paljastavaa.”
”Ratkaisin ärsyynnyksen laskusta sillä, että ostin lisää.”
Kun Kataja kulkee omistamansa Pienen lelukaupan hyllyjen välissä, hän tervehtii jokaista asiakasta. Päivää. Hei hei. Hauskaa lelukauppailua.
Kauppa on Katajan toteutunut lapsuudenhaave ja hän viettää siellä mielellään aikaa. Täyteen ahdettujen hyllyjen lisäksi esillä on kaikenlaista Katajan omista kokoelmista – vintagebarbeja, Charlie Chaplinin nimikirjoitus ja legomaailmanpyörä 1970-luvulta.
”Tällaiselle ajoittaiselle shop-holistille tämä on taivas. Siviilissä en pysty ihan kaikkea järjetöntä ostamaan, mutta täällä pystyn. Se on lelukauppiaalle ihan suotavaakin.”
Esimerkiksi Playmobilen Star Trek -avaruusaluksia Kataja tilasi kymmenen. Kysyntä ei ole ollut kovaa, koska ne maksavat lähes 700 euroa kappale.
”Tiesin, että ei niitä kukaan osta, mutta saanhan ne sitten itselleni.”
Kataja myöntää olevansa impulsiivinen rahankäyttäjä. Anna-lehden haastattelussa hän kertoi kuluttavansa monta sampoopulloa viikossa.
Kataja ei osaa sanoa, mikä ostamisessa on niin mukavaa. Ehkä tavara tuo turvallisuuden tunnetta, ehkä esineiden kauneus viehättää. Kataja kerää leluja ja taidetta, mutta vain sellaista, mikä miellyttää hänen silmäänsä.
”Nuorempana kun tuli isoja laskuja eikä tilillä ollut rahaa, menin paikalliseen Säästö-Kariin ja ostin tilille asioita. Ihan turhanpäiväisiä juttuja, esimerkiksi liiketunnistimella avautuvan roskiksen. Ratkaisin ärsyynnyksen laskusta sillä, että ostin lisää. Siitä olen päässyt ehkä jo eroon.”
Katajan puhelin piippaa jatkuvasti. Haastattelua edeltävänä päivänä hän on istunut videopalavereissa, tavannut lelukaupan uusia työntekijöitä ja ollut yöhön asti tv-kuvauksissa.
Hän tekee paljon töitä, koska pitää työstään eikä osaa oikein olla tekemättäkään.
”Jos pitäisi jokin diagnoosi tehdä, olen varmasti työholisti. Jos päätän pitää pidemmän loman, en ikinä onnistu. Se ei ole kenenkään muun syy kuin itseni.”
Katajaa ajaa uteliaisuus ja jatkuva tarve kehittää uutta. Jos hän saa idean, hänen on pakko toteuttaa se, ja mieluiten saman tien.
”Se on varmaan lähipiirille sietämätön piirre. Kaikki ideani eivät ole lähtökohtaisesti hyviä.”
Kerran Kataja halusi lähteä mukaan vessabisnekseen ja alkoi tarjota kompostoivia käymälöitä yleisötapahtumiin ja remontissa oleviin taloyhtiöihin. Kun vessavaunuja oli viisikymmentä, kävi ilmi, että ne työllistivät liikaa. Idea tuotti vain innovaation ja tappiota.
Lelukaupan Kataja päätti perustaa, kun hän oli matkalla työkeikalle Raaheen. Seuraavana päivänä hän oli jo soittanut maahantuojille ja tilannut lelut tukusta.
”Riihimäellä muistin, että tässä tuotantoyhtiössähän on hallitus. En ole pääosakas enkä voi tehdä tällaista. Ilmoitin vaivihkaa, että olen perustamassa lelukaupan ja lelut on jo tilattu. Jos en olisi tilannut, eivät muut olisi lähteneet tähän. He olisivat sanoneet, että nyt on jo yhdet vessavaunut katseltu, keskitypä näyttelijän työhön vähän aikaa.”
Impulsiivisuuden taustalla on paitsi uteliaisuutta myös malttamattomuutta. Kun Katajalta kysyy, miten läheiset häntä kuvailisivat, hän soittaa saman tien ystävälleen Jukalle. Jukka kuvailee Katajaa impulsiiviseksi, sydämelliseksi ja joskus hiukan hajamieliseksi jääräpääksi.
”Ei ole niin väliksi, vaikka tietäisit, että olet väärässä, mutta periksi et anna”, Jukka sanoo.
”Olen tosi malttamaton ja joissakin asioissa mustavalkoinen.”
Kataja nauttii siitä, että projektit valmistuvat, ja on aina vihannut keskeneräisyyttä. Miksi tekisi huomenna jotain, minkä voi tehdä jo tänään, hän ajattelee.
”Jos lapset kysyvät, voidaanko mennä huvipuistoon, vanhemmat yleensä sanovat, että katsotaan joku hyvä päivä, kun on kiva sää. Meidän tytöt kysyvät, onko pakko lähteä heti.”
Viime kesänä Kataja päätti viedä lapset asuntoautolla Pohjanmaalle. Kun vuokraamoista ei löytynyt heti vapaita autoja, Kataja ylipuhui karavaanarifirman myymään hänelle juuri vaihdossa tulleen auton ja laittamaan sen kuntoon seuraavaksi päiväksi. Astiat, peitot, pyyhkeet ja mausteet Kataja hankki yöllä ympäri vuorokauden auki olevasta marketista.
”Jos rakentaisin talon, minua kiinnostaisi koko ajan, miltä se näyttää valmiina. Olisi sietämätöntä, jos jokin putkihomma venyisi viikolla”, Kataja sanoo.
”Olen tosi malttamaton ja joissakin asioissa mustavalkoinen. Se on raivostuttava piirre ja olen pyrkinyt siitä eroon. Jos joku on hirveän ehdoton, ajattelen, että hän ei anna maailmalle mahdollisuutta. Itse jään usein kiinni samasta.”
Nuorempana Katajan oli esimerkiksi hyvin vaikea myöntää olevansa väärässä. Jos kaverit huomauttivat ehdottomuudesta, Kataja ei pystynyt ottamaan palautetta vastaan.
”Muiden piti sietää sitä, että heitin heidän mielen jumeistaan huumoria, mutta itse olin siinä huumorintajuton.”
Kataja voi perustaa bisneksen päivässä, mutta joihinkin käytännön asioihin tarttuminen on hänelle vaikeaa. Nurmikko jää helposti ajamatta, postit hakematta ja pussilakanat vaihtamatta.
Jokin aika sitten Katajan ystävät järjestivät Jannen piha kuntoon -tempauksen. He kitkivät liuskekivien välit, raivasivat kulkuväylät ja ripustivat terassin kattoon paperilyhtyjä. Lopuksi Kataja tuotiin silmät kiinni katsomaan muodonmuutosta.
Muisto liikuttaa häntä vähän.
”En ole laiska, mutta olen hajamielinen.”
Nuorena Kataja mietti paljon, mitä muut hänestä ajattelevat. Ylistävän teatteriarvion jälkeen hän leijui kolme viikkoa pilvissä, mutta kritiikin jälkeen kehut menettivät merkityksensä.
Sittemmin Kataja on oppinut, ettei kaikkia tarvitse miellyttää. Itsetunto elää silti uran ylä- ja alamäkien mukaan.
”Olen aina ollut miellyttäjäpersoona, ja varmaan siksi olen näissä hommissa. Olen halunnut kompensoida puutteitani olemalla mahdollisimman monelle mieliksi”, Kataja sanoo.
”Tajusin jo lapsena, että esiintymällä saan ihmisten huomion. Siinä on varmasti kyse siitä, että kun miellytän muita, tulen rakastetuksi. Kun joku ei pidä minusta, teen kaikkeni sen eteen, että muutan hänen mielipiteensä.”
Nykyään Kataja uskoo, että ihmisen olemassaolon tarkoitus on kohdella toisia joka päivä vähän paremmin kuin edellisenä päivänä. Hän tietää, että tavoite on mahdoton mutta sen suhteen hän on oppinut sietämään keskeneräisyyttä.
”Aina kun olen toista ihmistä kohtaan ilkeä, ylimielinen tai provosoiva, minulle tulee järkyttävä moraalinen krapula”, Kataja sanoo.
”Jos hotelliaamiainen ei miellytä ja sanon siitä henkilökunnalle puolitöykeästi, tajuan autossa, että kyse oli minun maustani eikä henkilökunnan onnistumisesta. Minun on palattava takaisin sanomaan, että nyt olin ihan kohtuuton, tai sitten soitettava.”
Useimmiten ihmiset vastaavat, että he eivät huomanneet mitään. Elämänohje on alkanut toimia.
Kuka?
Janne Kataja
42-vuotias näyttelijä, juontaja ja tuotantoyhtiö Hihhihhii Oy:n osakas.
Viime aikoina Kataja on näytellyt esimerkiksi CMoren Hymyä-tv-sarjassa. Syksyllä hänet nähdään Masked Singer Suomen panelistina.
Kataja asuu Riihimäellä ja harrastaa uskontojen tutkimista. Hänen perheeseensä kuuluvat 12- ja 14-vuotiaat tyttäret.
Suosittelen
”Sitä, että ihmiset uskaltaisivat elää. Olemme olleet pitkään koronan kourissa ja Ukrainan sodan myötä monen mieli on ollut maassa. Nyt kun on näin upea kesä, pitää uskaltaa kotimaanmatkailla, uida järvissä, lähteä etelään ja laittaa jalat turkoosiin mereen.”
Emmi Laukkanen, teksti
Mikko Suutarinen, kuvat
Mira Helstelä, tekstin editointi
Outi Neuvonen, ulkoasu
JULKAISTU 01.07.2022 © Helsingin Sanomat