Etulinjassa
Marihuanan markkinoiden hallinnasta käydään reviirijakoa Espanjassa. Yhä useampi pyrkii jaolle, myös Euroopan pohjoislaidalta.
Pilvikki Kause, teksti ja kuvat
Espanjan tullipoliisin partiovene nytkähtää rajusti eteenpäin Gibraltarinsalmella. Kello on yhdeksän illalla. Tutkassa näkyy huumesalakuljetuksesta epäilty vene.
Takaa-ajo käynnistyy.
Perämoottorit piiskaavat vettä sakeaksi kuohuksi, kun kapteeni kiihdyttää nopeuden huippuunsa. Algeciras, yksi Euroopan suursatamista, loittonee silmistä.
Tullivene halkoo aaltoja Atlantin ja Välimeren risteyskohdassa, Euroopan ja Afrikan mantereen välissä. Olemme paitsi maailman tärkeimpiin kuuluvalla merenkulun väylällä myös monikansallisten huumekauppiaiden vakioreitillä.
Eurooppalaisten huumekulutus on viime vuodet vaikuttanut kyltymättömältä. EU:n etelärannikolle Espanjaan kuljetetaan jatkuvalla syötöllä laittomia aineita, joita rikolliskoplat jakavat eteenpäin Suomeen asti. Espanjassa rehottavat lisäksi maanosan runsaimmat kannabisviljelmät marihuanan tuotantoon.
Siksi espanjalaisten lainvartijoiden ponnistelulla järjestäytyneen rikollisuuden suitsimiseksi on merkitystä muissa maissa.
Partioveneessä yövuoroa tekevät tullin agentit ovat pyytäneet, ettei heitä heidän turvallisuutensa vuoksi kuvata tunnistettavasti. Täällä veneessä he kaikki viisi kantavat luotiliivejä ja itsepuolustukseen tarkoitettuja pistooleita.
Kiivas ajojahtimme vie kohti Gibraltarin niemimaan kallioita eli Britannian siirtokuntaa.
Lisardo Capote johtaa tullin erikoisyksikköä Algecirasin kaupungissa Campo de Gibraltariksi kutsutulla alueella. Ennen kuin nousen partioveneeseen, hän valistaa minua satamassa.
Salakuljettajat ovat entistä väkivaltaisempia – ja yhä nuorempia, hän sanoo.
”Enää he eivät vain kiri hurjasti pakoon virkavallan nähdessään, vaan voivat yrittää ajaa veneemme päälle tai suistaa sen kumoon erilaisin manööverein.”
Capote tähdentää, että Gibraltarinsalmi edustaa kahden mantereen välistä syvintä elintasokuilua. Salmen toisella puolella viljellään kymmeniä tuhansia hehtaareita kannabista. Marokko on kannabiksesta valmistettavan hasiksen suurin tuottajamaa maailmassa.
”Marokko on vain silmänkantaman päässä vastarannalla. Hasis on meillä salakuljetuksen ykkönen maantieteellisistä syistä.”
Aurinkorannikolle Marokosta kyyditetty hasis on enintään neljän päivän päästä myynnissä moninkertaisella hinnalla Pariisissa, Lontoossa, Hampurissa, Tukholmassa, Helsingissä, hän luettelee.
Päälikkö Capote on puhuessaan tullipoliisin kotilaiturissa, mikä lienee parhaita havaintopaikkoja vesiteiden kuljetusverkostolle.
Satama-alueella näkee merillä lipuvien vuorenkorkuisten konttialusten suunnattomuuden. Niiden mukana tulee myös kokaiinia. Viimeisimpien tiedustelutietojen mukaan kokaiinikauppiaat ovat alkaneet kokeilla onneaan myös Gibraltarinsalmen yli tulevilla hasisreiteillä. Mutta yleisin keino on edelleen ujuttaa kallista luksushuumetta Etelä-Amerikasta lähteviin rahtikontteihin.
”Tämä on meille jatkuva päänvaiva. Ainetta kätketään täysin laillisiin, Algecirasiin saapuviin kontteihin. Rikolliset tai lahjotut satamatyöntekijät hoitavat lastin purkamisen.”
Kuvio pätee myös Belgian ja Hollannin konttisatamiin. Niissä on nyt peräkkäisinä vuosina paljastettu ennätysmäärät kokaiinia, vieläkin enemmän kuin Espanjassa.
Ällistyttävin näky on tullin laiturissa keinahtelevien veneiden kirjo: tavallisia moottoriveneita, huvijahteja, vesijettejä, kalastuslaivoja. Paatteja ja väkivahvoja perämoottoreita lojuu vartioaseman edessäkin röykkiöissä.
”Olemme takavarikoineet nämä salakuljettajilta. Alukset odottavat tuomioistuimen päätöstä romutuksesta tai jatkokäytöstä esimerkiksi merivoimissa”, Lisardo Capote selostaa.
Jos naapurilaiturissa sijaitsevien merisantarmien takavarikoimat alukset lasketaan mukaan, veneitä retkottaa laiturialueella varmasti satoja.
Harmaita, osin kumisia veneitä killuu eniten. Veneiden peräpäätä komistaa rivistö 300–350 hevosvoiman moottoreita. Noin 150 000 euron arvoiset pikakiitäjät ovat Capoten mukaan kuin Formula-ykkösiä.
Siksi virkavalta iloitsee, että laki kiristyi: kaikki tämän tyypin yli kahdeksanmetriset veneet kiellettiin Espanjassa. Jos niitä ei ole rekisteröity opetus- tai viranomaiskäyttöön, ne luetaan salakuljetusvälineiksi.
”Voimme pidättää veneen, löytyi huumetta tai ei”, Capote summaa.
”Ne ovat meidän isoin uhka. Huumediilereiden tavoitteena on tuoda hasista kerralla mahdollisimman kovalla vauhdilla ja paljon, 2500–4500 kiloa. Nelihenkinen miehistö voi ansaita 100 000 euroa.”
Yhtä tällaista kiellettyä venettä, työslangilla ”kumia”, tullipartiomme ajaa nyt takaa.
Pysähdymme Gibraltarin edustalle, ja tulliveneen varakippari kiikaroi brittisatamaan ankkuroituja pursia.
”Venekunta spurttasi täysillä tuonne meidät nähtyään”, hän sanoo.
Jyrkän kallion tyveltä ilmaantuu sotilaallinen avovene. Kaksi kypäräpäistä henkilöä alkaa tarkkailla espanjalaisia.
”Kuninkaallinen brittilaivasto. He tulivat vartioimaan vesiä, joita pitävät ominaan. Mutta me olemme täällä puolustamassa Espanjan etuja”, kapteeni sanoo.
Vesillä leijuu nokittamisen tuntua, haluaahan Espanja takaisin raskaasti linnoitetun niemennokan yli 300 vuoden jälkeen. Vihdoin brittien tullista saapuu viesti. Espanjan rikoslakia rikkovaa venettä kuljetti pariskunta viihteellä. Huumeista ei ole tietoa.
Tullipoliisit kertovat, että Gibraltarin veroparatiisista on aina harjoitettu tuottoisaa salakuljetusta Espanjan puolelle. Laitonta kauppaa on käyty kahvista, sokerista ja kotitalouslaitteista. Tupakkaa kuskataan yhä. Siinä harjaannutaan jopa teini-ikäisinä huumeklaanien jäseniksi ja kannabiskuriireiksi.
Pujottelemme majesteettisten rahtialusten lomassa. ”Raakaöljyä, kaasua, mitä vain maailmankaupassa liikkuu”, kapteeni kuvailee. Laskeva aurinko värjää Afrikan pohjoisreunaa ruusunpunaiseksi.
Aluksen toinen naisagentti sanoo, että turhia riskejä pitää välttää. Lainvartijoiden työ ei oikeastaan ikinä tule valmiiksi.
”En usko, että huumevälitys loppuu koskaan. Ongelman juuret ovat liian syvällä yhteiskunnallisesti. Olennaista on hankaloittaa huumediilerien toimintaa niin paljon kuin pystymme. Valitsin työn täällä, jotta aineita päätyisi markkinoille mahdollisimman vähän.”
Juuri täällä Campo de Gibraltarilla huumevälittäjät olivat päästä niskan päälle muutama vuosi sitten.
Euroopan hasiskuninkaiksi kutsuttujen veljesten klaanin jäsen oli pidätetty. Häntä hoidettiin sairaalassa poliisin valvonnassa. Poliklinikalle rynni äkkiä tusina raavaita miehiä. He mukiloivat poliisit ja järjestivät paon keskellä päivää.
Lääkärit, hoitajat ja muut asiakkaat syöksyivät piiloon pöytien alle. Espanjalaiset hätääntyivät mafian uhkasta.
Hallitus vastasi huoleen kovalla nyrkillä. Suuri ”turvallisuuden erikoisstrategia” käynnistyi ensin hasisklaanien kotitantereella 2018 ja ulottuu nyt koko Andalusian 900 kilometrin mittaiselle rannikolle ja joihinkin sisämaan kaupunkeihin.
Pidätysten aallot ja mittavat takavarikot ovat seuranneet toisiaan. Telkien taakse on päätynyt 2020 lähtien yli 60 000 henkeä, sisäministeriö raportoi maaliskuussa. Huumeita on samalla paljastettu 814 tonnia.
Tässä partiovuorossa huumeita ei löydetä. Tullipoliisit palaavat kotiin ilman vaaratilanteita.
”Meillä on ollut operaatioita, joissa pidätetään 80–100 henkeä”, kansalliskaartia edustava, työnimeä Kapteeni Slim käyttävä santarmi valottaa.
Tapaamme kansalliskaartin esikunnassa Andalusian pääkaupungissa Sevillassa. Komeasta 1920-luvun rakennuksesta johdetaan tiedusteluosasto Crainia, joka syntyi ”turvanyrkin” myötä. Sen tähtäimessä on järjestäytynyt huumerikollisuus ja kaikki siihen suoraan kytkeytyvä laiton toiminta kuten rahanpesu, ase- ja ihmiskauppa sekä murhat. Crain työllistää vihreään univormuun pukeutuneen Kapteeni Slimin.
”Huumesodista ei voi meillä onneksi puhua. Espanja on turvallinen maa paikallisväestölle ja turisteille”, santarmi tähdentää.
Saan nähtäväkseni videoita kansalliskaartin riuskoista rynnäköistä rikollisten pesiin. Videolla puolalaismafioson salikassista Aurinkorannikon luksushuvilassa löytyy 300 000 euroa ”taskurahaa”. Toisessa videossa agentit urakoivat laskureineen läpi 17 miljoonan euron setelinippuja espanjalais-ranskalaisen liigan kiinniotossa.
Autot, helikopterit, pienkoneet, aseet, huumeet, veneet, droonit, läppärit. Ne kaikki pitää varastoida pidätysiskujen jälkeen ennen oikeuden jatkotoimia.
Pidätykset hoidetaan vaiheittain, jottei oikeuslaitos tukahdu epäiltyjen tulvaan, kapteeni kuvailee. Hän painottaa, että vastapuoli työllistää joukoittain väkeä.
”Emme ota kiinni vain huumeen salakuljettajia, vaan rannan tuntumassa virkavallan liikkeitä voi tarkkailla parikymmentäkin henkeä. Sitten ovat polttoainetoimittajat, mekaanikot, kätköjen vahdit, jatkokuljettajat. Operaatiomme vaativat pitkäjänteistä suunnittelua.”
Operaatioihin on osallistunut puolentuhattakin santarmia sekä yhteistyökumppaneita muista maista.
Marihuana on eurooppalaisten eniten käyttämä huume ja juuri sen markkinoiden hallinnasta käydään parhaillaan reviirijakoa Espanjassa ja muissa maissa, Kapteeni Slim kertoo.
Kun pandemia sulki rajat, osa hasisbisneksien pyörittäjistä alkoi kasvattaa marihuanaa Espanjassa.
”Kannabiksen viljelystä on tulossa yhä useammalle liigalle päätoimi”, Kapteeni Slim kertoo.
Viime vuonna takavarikoitiin yli kolme miljoonaa kannabiskasvia kautta maan, mikä on enemmän kuin milloinkaan. Plantaaseja paljastuu varastohalleista, vuorilta, autioituvista kylistä ja kerrostaloista.
Viljelmien hävittäminen on osoittautunut tänä vuonna niin ylivoimaiseksi, että sisäministeriö etsii biojätteen käsittely-yrityksiä apuun.
Kapteeni Slim kertoo, miten esimerkiksi Almerian maakunnan muovilla verhotulla, jättimäisellä kasvihuonevyöhykkeellä kannabista kasvatetaan vihannesten seassa.
”Kasvihuoneet ovat labyrintti, jossa laittomia viljelyksiä on äärimmäisen vaikea jäljittää.”
Rikolliset ovat harjaantuneet varastamaan sähköä, jottei erikoislamppuihin tarvittava energian määrä paljastaisi viljelyksiä. Ja aina he keksivät uusia keinoja huijata poliisia, sillä rikollisten rahavarat päihittävät virkavallan budjetit.
”Havaintojemme mukaan aina vain enemmän rikollisia saapuu Pohjois- ja Itä- Euroopasta hankkimaan tukussa huumeita Etelä-Andalusiasta.”
Málagan alueesta vastaava Greco-poliisiyksikkö kamppailee kaikkein voimakkaimpia Aurinkorannikolle asettautuneita rikosorganisaatioita vastaan.
Olen saanut ohjeet tulla vaatimattoman kerrostalon sivuovelle, jonka yllä on kaksi valvontakameraa. Kadulta ei arvaisi, että täällä sijaitsee eliittipoliisin vilkas hermokeskus. Komentajan työhuoneen seiniä koristavat eri maista lahjoitetut vaakunat.
Nimettömänä pysyttelevä komentaja kertoo HS:lle, että Greco saa tiuhaan virka-apupyyntöjä ympäri maailmaa, Suomi mukaan lukien. Yhteistyö on varsin sujuvaa, hän kiittää.
Rikostutkimusten kohteista noin kolmannes on espanjalaisia rikollisia, loput Euroopasta ja sen ulkopuolelta.
Isojen huumekartellien aika näyttäisi olevan ohi. ”Pablo Escobareja ei enää ole.”
Rikollisryhmät ovat hajaantuneet komentajan mukaan pienemmiksi ja erikoistuneet, mukana on aiempaa useampia kansallisuuksia ja aivan uusia huumaavia aineita. Yhä useampi pyrkii jaolle.
Suomen ja Ruotsin moottoripyöräjengit ovat ilmaantuneet huumebisneksiin mukaan Espanjassa, komentaja sanoo.
”Suomalaiset ovat todella vähäisesti tapauksissamme esillä. Mutta kun katsomme pohjoismaita Norjaa, Ruotsia, Tanskaa ja Suomea yhdessä, niin viime aikoina on ollut paljon tapauksia. Varsinkin Ruotsi korostuu”, komentaja sanoo.
Monissa EU-maissa väitellään aineiden dekriminalisoinnista tai kaupan laillistamisesta ajatuksella, että rikolliset putoaisivat tyhjän päälle. Esimerkiksi Espanjassa ei ole rikos kasvattaa kannabista omaan käyttöön ja tupruttaa marihuanaa omissa oloissa.
Komentajalla on tästä kirkas mielipide. ”Uskon, että valtaosa meistä, jotka kamppailemme huumerikollisia vastaan, vastustaa kaupan laillistamista. Se olisi nuorille harhaanjohtava viesti. Näemme työssämme huumeiden vakavat seuraukset.”
Pilvikki Kause, teksti ja kuvat
Tuija Pallaste, tuottaminen ja tekstin editointi
Pinja Saarela, ulkoasu
JULKAISTU 7.8.2023 © Helsingin Sanomat