Villa Jokilaakso valmistui vuonna 1914 Nikkilän psykiatrisen sairaalan ylilääkärin virka-asunnoksi.
Jarmo Lindberg puolisoineen osti talon keväällä 2019 ja pelasti sen.
Autiotalon pelastaja
Suojeltu yli satavuotias talo oli huonossa kunnossa mutta valtavassa remontissa se palasi entiseen loistoonsa. Talokauppoja tehdessään Jarmo Lindberg ei tiennyt, että kyseessä on ”julkkistalo”.
Minttu Mikkonen, teksti
Outi Neuvonen, kuvat ja videot
Aivan tällaiseen Jarmo Lindberg ei ollut varautunut.
Hän oli puolisonsa kanssa etsinyt jo jonkin aikaa eläkepäivikseen vanhaa kunnostettavaa taloa pääkaupunkiseudun lähistöltä. Keväällä 2019 Oikotieltä tuli sähköpostiin ilmoitus, että yhden kiinnostavan kohteen hinta oli laskenut.
He ajoivat Kuusankoskelta Jarmo Lindbergin äidin 85-vuotispäiviltä Sipooseen katsomaan tulevaa kotiaan.
Pahasti rapistuneessa ulkoseinässä oli homepilkkuja, ja siinä näkyivät poistetun töhryn jäljet. Sisällä oli puulattioiden päällä muovimattoa ja hirsiseinissä pinkopahvia.
Yli satavuotias entinen Nikkilän psykiatrisen sairaalan ylilääkärin talo oli viimeksi palvellut kunnallisena Runebergin päiväkotina mutta ollut jo muutaman vuoden tyhjillään. Ja sen kyllä huomasi.
Lindbergin vaimon ja nuorimman tyttären kauhistuneet ilmeet ensimmäisellä vierailulla on ikuistettu valokuvaan. Sekin kuva on valokuvakirjassa, johon Lindberg on tarkasti dokumentoinut remontin jokaisen vaiheen.
”Uskalsimme ryhtyä tähän vain, koska meillä oli kokemusta vanhan huonokuntoisen talon remontoimisesta”, Lindberg kertoo.
Lindbergit olivat kunnostaneet neljä vuotta venäläisten aikoinaan rakentamaa mökkiä, joka sijaitsee Melkin saaressa Helsingin edustalla. Saari on puolustusvoimien käytössä.
He olivat tähän kesään saakka mökissä vuokralaisina. Jarmo Lindberg jäi eläkkeelle puolustusvoimain komentajan tehtävästä elokuussa 2018.
Nikkilässä työtä oli moninkertaisesti enemmän kuin Lindbergit etukäteen olettivat. Rahaa remonttiin kului kaksi kertaa enemmän kuin oli budjetoitu, yhteensä satoja tuhansia euroja.
Remontin tarkka hinta riippuu Lindbergin mukaan siitä, miten paljon hän laskee hintaa omalle työlleen.
Hän vietti työmaalla lukemattomia ja lukemattomia tunteja.
”Olen ollut täällä melkein kahden vuoden ajan kaikki päivät, illat ja viikonloput.”
Kun kaupat oli tehty, päästiin kunnolla tutkimaan 696-neliöisen talon rakenteita. Työt alkoivat kesällä 2019. Kaikki seinät purettiin hirrelle, ja vaikka suurin osa hirsistä oli hyvässä kunnossa, ikäviäkin yllätyksiä tuli.
Lindberg oppi tunnistamaan, milloin taitavat liettualaiset puusepät Dainius Burbulis, Nerijus Stankevičius ja Andrius Mišeikis olivat tuomassa huonoja uutisia.
Puusepät löytyivät paikallisen puuyrityksen kautta. Onneksi, sillä Suomesta ei todennäköisesti olisi samanlaista osaamista löytynyt.
”Bad wood”, he totesivat milloin mitäkin kohtaa tutkittuaan. Huonoa puuta.
Uutta hirttä tarvittiin kymmeniä metrejä, ja lattialankkua kului 1,5 kilometriä.
Entisen keittiön eli nykyisen makuuhuoneen hirsiseinä oli osittain laho. Hirsiä piti vaihtaa myös esimerkiksi yläkertaan vievän portaikon seinistä. Rappusten kunnostamiseen kuluikin melkein koko kevät 2020.
Kellari oli kostea, koska tontin pintavedet olivat valuneet vuosien ajan kohti kivijalkaa. Marraskuussa 2019 koko taloa ympäröivä maa muotoiltiin uudestaan, ja keväällä 2020 asennettiin uudet salaojaputket. Uusi tiekin piti rakentaa.
Omat vaatimuksensa tulivat siitä, että talo pihoineen on suojeltu. Talo kuuluu Nikkilän vanhaan sairaala-alueeseen, joka on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen kokonaisuus.
Porvoon museo antoi lausunnot rakennuslupia varten, ja kaikkien korjaustöiden piti olla ennallistavia. Se oli Lindbergienkin tavoite.
Yksityiskohdista ei tingitty missään kohdassa. Esimerkiksi: artesaanipuuseppä Andrius kunnosti käsityönä 37 alkuperäistä väliovea. Yhden oven hinnaksi tuli ovikohtaisella sopimuksella 450 euroa, ja aikaa kunnostamiseen kului puoli vuotta.
Mutta nyt täydellisen remontin kokenutta taloa kelpaa esitellä. Isäntä Lindberg on selvästi ylpeä, eikä syyttä.
Talovanhukseen syntyi aivan erityinen tunneside, kun hän itse tapetoi jokaisen huoneen sekä hioi ja lakkasi kaikki lattiat. Ulkoseinien maalaamiseen ”dinosauruksen kokoisen” henkilönostimen avulla häneltä kului 1,5 kuukautta.
Tapetoitavaa oli neljän omakotitalon verran, ja puolen millin tarkkuudella kohdistettavaa kuviotapettia tuntui olevan loputtomasti.
”Väitän, että osaan aika hyvin tapetoida”, Lindberg hymähtää.
Joulun aikaan hän ripusti seinälle jouluvalot pitkien iltojen pimeyttä valaisemaan.
Mitään kuvia tai perimätietoa siitä, millainen sisustus ja millaiset kalusteet talossa alun perin oli, ei ole löytynyt. Lindbergien luottosisustussuunnittelija Mirja Aaltonen sai siis suunnitella kaikki maalien värisävyt, tapetit, kalusteet ja tekstiilit alusta asti.
Huonekalut Lindbergit ostivat jyväskyläläisestä Kuokkalan kartanosta. Ne ovat kustavilaista tyyliä.
Kaikki värisävyt on tarkasti sovitettu, että ne sopivat toisiinsa.
Salin kustavilaiset kalusteet ovat peräisin jyväskyläläisestä Kuokkalan kartanosta. Kristallikruunu on niin painava, että sille piti asentaa järeä koukku.
Kaikki maalien, tapettien ja tekstiilien sävyt on sovitettu yhteen.
Mitään tietoa tai piirustuksia ei ollut siitäkään, miten Sipoon kunta oli rakentanut rakennukseen viemärit ja sähköt. Lindbergien jäljiltä kaikesta talotekniikasta on nyt 3D-mallinnukset.
Ensimmäinen Nikkilän sairaalan ylilääkäri muutti arkkitehti E. A. Kranckin suunnittelemaan taloon helmikuussa 1914. Lindbergit pääsivät muuttamaan loppuvuodesta 2020.
Lopputulos ei ole museo vaan koti, jossa viihtyvät vierailuillaan myös Lindbergien kolme tytärtä ja kolme pientä lapsenlasta.
Olohuoneen nurkassa taaperokärry ja kaksi Ikean syöttötuolia odottavat vuoden ja neljän kuukauden ikäisiä kaksosia.
Yläkerrassa on omat huoneet tyttärille, ja yksi huoneista on ”kaksoslandia” pinnasänkyineen ja mikroaaltouuneineen.
Portaikko oli huonossa kunnossa, ja sen kunnostamiseen meni lähes koko kevät 2020.
Yläkerran makuuhuone on Lindbergien tyttären käytössä, kun hän tulee vierailulle. Kuviotapetit ovat ruotsalaisen Boråsin. Niiden kohdistaminen oli tarkkaa puuhaa.
Isännän suosikkipaikka on pihan puolella sijaitsevalla terassilla. Sen kaiteet on aikoinaan suunniteltu nykymääräysten mukaan liian mataliksi mutta juuri sopiviksi siihen, että tuolilla istuen voi ihailla edessä avautuvaa peltomaisemaa ja Sipoonjokea.
Talon virallinen nimi onkin Villa Jokilaakso.
Korona-aikaan ei päässyt matkustamaan Etelä-Ranskaan. Kahtena viime kesänä riitti kuitenkin helteisiä iltoja, joina Lindbergistä ja hänen vieraistaan tuntui terassilla istuessaan aivan kuin Etelä-Ranska olisi tullut Nikkilään.
”En ole koskaan ennen asunut peltomaisemassa, mutta tämä on yllättävän hieno maalaismaisema”, Lindberg sanoo.
Talvea varten talossa on kaukolämmön lisäksi kolme ilmalämpöpumppua ja päiväkodin ajoilta periytyvä valtava ilmastointikone, joka ottaa lämpöä talteen.
Lindberg voi säätää jokaisen lämpöpatterin lämpötilaa kännykkäsovelluksella puolen asteen tarkkuudella. Keskellä energiakriisiä säätömahdollisuus tulee tarpeeseen.
”Satavuotiaan talon sisään on rakennettu tekniikaltaan täysin moderni talo”, hän toteaa.
Vanha talo ei taida koskaan tulla aivan valmiiksi. Kellariin on saatu rakennuslupa saunaosastolle, mutta töiden aloittamisesta ei ole suunnitelmia.
”Kukaan ei tiedä, miten talon perustukset on tehty.”
Tällä hetkellä kellarissa on meneillään toinen projekti, ikkunoiden kunnostaminen Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Omistautumisesta kertoo, että Lindberg opiskeli sitä varten ikkunoiden entisöintiä Keravan kansalaisopistossa.
Se on tarkkaa puuhaa. Vanhoista maalikerroksista voi kuumentaessa irrota myrkkyjä, joten työtä pitää tehdä tehokkaan ilmastoinnin ja suojamaskin kanssa.
Vanhoissa ikkunoissa jokainen ruutu on yksilö. Ruutujen määrää hän ei ole laskenut. ”Ehkä on parempi, että en laske.”
Projektia saattaa hidastaa myös Venäjän hyökkäyssota. Lindberg on kysytty asiantuntija ja oli haastattelupäivän iltanakin menossa keskustelemaan Ylen A-talkiin. Kuulemma vaimokin on ihmetellyt, missä välissä hän ehtii entisöidä ikkunat.
Remontin työläyden lisäksi oli toinenkin asia, johon Lindbergit eivät olleet varautuneet: vanhan talon merkitys ympäristön ihmisille.
Satunnaiset ohikulkijat pysähtyvät kiittelemään ja onnittelemaan ja hyvin epäsuomalaiseen tapaan alkavat kertoa omaa elämäntarinaansa.
Monella on taloon henkilökohtainen side: he ovat itse tai heidän lapsensa ovat käyneet siinä päiväkotia, tai joku sukulainen on saattanut olla hoidettavana tai töissä Nikkilän psykiatrisessa sairaalassa. Sairaalan toiminta lakkasi 1999.
”Ihmiset kertovat, että he toivoivat, että joku tulisi ja pelastaisi talon.”
Lindberg ei talokauppoja tehdessään tiennyt, että oli ostamassa ”julkkistaloa”. Sipoon kunta oli tehnyt elokuussa 2018 vaihtokaupat, joissa tyhjillään ollut päiväkotirakennus vaihtui 10 000 euroon ja purkukuntoiseen kiinteistöön läheiseltä Isolta Kylätieltä.
Talon arvoksi oli määritetty 340 000 euroa, ja kunta luuli, että ostajat aikoivat kunnostaa talon. He laittoivat talon kuitenkin heti myyntiin 620 000 eurolla, ja julkisuudessa epäiltiin kunnan tulleen huijatuksi.
Kun Lindbergit alkoivat hieroa kauppoja, myyjän pyynti oli laskenut 495 000 euroon. Hinta laski neuvotteluissa vielä ”jonkin verran”.
Lindberg pitää itseään vanhan talon asianhoitajana. Tehtävään kuuluu, että asianhoitaja jättää talon parempaan kuntoon kuin missä sen sai.
”Talo on ollut täällä sata vuotta ennen meitä ja on senkin jälkeen, kun me olemme jossain kuopassa”, hän sanoo.
Nyt kun Lindbergit ovat kunnostaneet talon viimeisen päälle, se saattaa hyvinkin olla paikallaan vielä seuraavat sata vuotta.
Minttu Mikkonen, teksti
Outi Neuvonen, kuvat ja videot
Mira Helstelä, tuottaminen
Oona Mattila, video editointi
Pinja Saarela, ulkoasu
JULKAISTU 02.10.2022 © Helsingin Sanomat