Oppimis­tulokset heikkenevät, keskittymiskyky rapautuu ja mielen­terveys­ongelmat varjostavat koululaisten arkea. Samalla opettajien työpäivät täyttyvät paperitöistä ja loputtomista Wilma-viesteistä. Peruskoulu on kriisissä, mutta mitä tilanteelle pitäisi tehdä? 92 opettajaa eri puolilta Suomea kertoo.

Jaakko Lyytinen HS, teksti

Kimmo Taskinen HS, kuvitus

Onko peruskoulu rikki?

Siltä se kuulostaa. Suomalaisen hyvinvointiyhteis­kunnan ylpeydenaiheesta on tullut synkkien uutisten aihe.

2000-luvun alussa Suomessa juhlittiin vielä kestomenestystä kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa, joka mittaa 15-vuotiaiden osaamista.

Sen jälkeen tapahtui jotain.

Oppimis­tulokset ovat heikentyneet Suomessa poikkeuksellisen nopeasti. Yhä useamman nelosluokkalaisen lukutaito on heikko. Koululaisten tuen tarve on kasvanut, koulut eriytyvät. Opettajat uupuvat ja harkitsevat alan vaihtoa.

Huoli peruskoulusta nousi puheenaiheeksi eduskuntavaaleissa. Puolueet vaativat, että peruskoulu on pelastettava.

Mutta mistä peruskoulun ongelmat johtuvat ja miten ne korjataan?

Koulukeskustelussa äänessä ovat enimmäkseen poliitikot, tutkijat ja somekommentaattorit. Moni kuvittelee olevansa jonkin sortin kokemusasiantuntija: Kun minä kävin koulua, oli vielä kunnollista.

Mutta kouluarjen varsinaisten asiantuntijoiden ääni on kuulunut heikosti.

Opettajat kokevat, että heidät on työnnetty syrjään sekä koulukeskustelusta että koulua koskevista uudistuksista – joita on muuten riittänyt viime vuosina.

Mitä opettajat ajattelevat inkluusiosta? Entä koulushoppailusta? S2-opetuksesta? Älylaitteiden käytöstä?

Ja ennen kaikkea: miksi suomalaisten lasten oppimistulokset ovat heikentyneet niin nopeasti?

Nyt opettajat saavat äänen.