Helmeri Pirisen ihmeelliset perhekuviot
Kun Helmeri Pirinen oli 20-vuotias, hän sai netissä viestin: oletkohan veljeni? Pirinen sai elämäänsä Islannista jättisuvun, joka täytti äidin kuoleman jättämää aukkoa. Samalla löytyi kauan kadoksissa ollut isä.
Heidi Moisio HS, teksti
Mika Ranta HS, kuvat ja videot
Helmeri Pirinen kutsuu itseään matkamuistoksi. Hän tuli Suomeen äitinsä vatsassa Islannista.
19-vuotias äiti oli lähtenyt Islantiin töihin etsimään itseään, mutta löysikin komean laivakokin. Miehen elämä oli kuitenkin Islannissa ja äidin Suomessa, joten suhteella ei ollut tulevaisuutta.
Äiti halusi pitää lapsen, mutta äidin vanhempia tilanne mietitytti.
”Äidinäiti eli mamma oli abortin kannalla. Hän ajatteli, että eihän 19-vuotias voi ilman lapsen isän apua elättää lasta. Pappa sen sijaan totesi, että lapsi tulee maailmaan ja kyllä me tässä pärjätään. Se oli ihan hyvä päätös minun kannaltani”, Helmeri Pirinen, 35, toteaa huvittuneena.
Aikuisena Pirinen on noussut kansainväliseen maineeseen ammattiscoottaajana eli temppupotkulautailijana, joka on napannut voittoja useissa kisoissa. Hän toimii myös kansainvälisen rullaurheiluliitto World Skaten scoottausjaoston puheenjohtajana. Suomessa hän on lajin pioneeri.
Pirinen syntyi Helsingissä vuonna 1987. Islantilaisisä matkusti synnytyksen ajaksi Suomeen, mutta palasi sitten kotimaahansa.
Aikojen saatossa sekä isä että Pirisen perhe muuttivat muutamaan kertaan, eivätkä isä ja poika lopulta tienneet toistensa osoitteita tai puhelinnumeroita. Siihen aikaan ei ollut edes Facebookia, jonka kautta ottaa yhteyttä.
Näin isä katosi kaukaiseen saarivaltioon.
Äidin elämään tuli pian uusi puoliso. Isäpuolesta tuli Piriselle tärkeä arjen aikuinen aina alakouluaikoihin saakka, jolloin äiti ja isäpuoli erosivat.
Myös tyttärenpoikansa syntymää puolustanut pappa otti tärkeän paikan pojan elämässä. Perjantaisin hän ajoi usein kahden ja puolen tunnin matkan Jyväskylän kupeesta Toivakan kylästä Helsinkiin.
”Kun tulin koulusta, papan auto odotti parkissa. Hyppäsin kyytiin, haettiin jostain burgerit ja ajettiin Toivakkaan.”
Sunnuntaina pappa istui taas viisi tuntia autossa, kun hän heitti Pirisen Helsinkiin ja palasi yksin Toivakkaan. Pirinen pitää sitä aikamoisena heittäytymisenä isovanhemmaltaan.
Pappa opetti tyttärenpoikansa lämmittämään saunan, kalastamaan ja rakentamaan majoja. Myös mamma oli Piriselle rakas.
”Lapsella ei voi olla liikaa turvallisia aikuisia ympärillä”, Pirinen miettii nyt.
Pirisen elämään kuului myös kummitäti, äidin sisko. Pirinen muistelee, kuinka hän saattoi teini-ikäisenä uppoutua äidin ja kummitädin kanssa syvällisiin keskusteluihin, jotka jatkuivat pitkälle yöhön. He paransivat maailmaa, itkivät ja nauroivat.
Kotona vallitsi ilmapiiri, jossa kannustettiin puhumaan kaikesta avoimesti. Edes teininä Pirisellä ei ollut tarvetta sulkea aikuisia pois maailmastaan.
Pirinen uhmasi sinnikkäästi skeittiparkkien huutelijoita.
Nuoren Helmeri Pirisen elämään kuului jalkapalloa, jääkiekkoa ja kaverien kanssa haahuilua ulkona. Kaveriporukka viihtyi skeittiparkeissa vaikka koko päivän.
”Välissä käytiin vain ostamassa kaupasta roiskeläppäpitsa ja Juissi-purkki ja sitten takas parkille”, Pirinen muistelee.
Pirisen parkkielämään kuului sellainen erikoisuus, että hän ei omistanut skeittilautaa, vaan temppuili kummisedältään saamallaan potkulaudalla. Se oli ennennäkemätöntä 2000-luvun alun skeittiskenessä: että joku nyt tulee pelehtimään jonkin sortin lelulla rullalautailijoiden sekaan.
”Väitän, että ilman äidin oppeja en olisi kehdannut ja uskaltanut lähteä skeittiparkkiin skeittaajien sekaan potkulaudalla hyppimään.”
Pirinen näkee, että hänen elämänarvonsa tulevat pitkälti juuri äidiltä. Niihin kuuluvat ennakkoluulottomuus, suvaitsevaisuus ja pyrkimys olla aito oma itsensä muiden mielipiteistä piittaamatta.
Tämä asenne kantoi kaikki ne vuodet, kun Helmeri Pirinen ajatteli, että hän on temppupotkulautailijana ainoa laatuaan – ei ollut vielä Youtubea ja sen tuomaa yhteisöllisyyttä.
Pirinen uhmasi sinnikkäästi skeittiparkkien huutelijoita, kehitteli temppuja omasta päästään ja tuli paremmaksi ja paremmaksi. Kun huutelijat näkivät, että potkulaudallakin pystyy tekemään kohtuullisen huimapäisiä temppuja, huutelu väheni.
Kansainväliseltä verkkofoorumilta löytyi lopulta myös vertaisia, ja Pirinen perusti vastaavanlaisen foorumin myös Suomeen. Vähän päälle kaksikymppisenä kauppatieteiden opiskelijana hän teki elämänsä ensimmäisen investoinnin ja osti viisi potkulautaa, jotka myi eteenpäin Suomipotkulautailu-foorumillaan.
Yritystoiminta paisui Helsingin Kalasataman Redi-kauppakeskuksessa sijaitsevaksi Finscooter-myymäläksi, joka takaa nyt Pirisen toimeentulon. Sen liikevaihto on viime vuosina ollut miljoonan luokkaa.
Tämän kaiken Pirinen olisi halunnut näyttää äidilleen. Että hänestä tuli hyvin pärjäävä aikuinen, joka tekee omaa juttuaan. Siihen ei kuitenkaan tullut mahdollisuutta.
Kun Pirinen suoritti 19-vuotiaana asepalvelustaan reserviupseerikoulussa, hän sai ystävältään puhelun.
”Hän sanoi, että nyt olisi sellainen tilanne, että pitää tulla kotiin: sun äitisi on kuollut.”
Äiti menehtyi aivan yllättäen keuhkoveritulppaan 39-vuotiaana. Pirisestä ja hänen 12-vuotiaasta siskostaan tuli äidittömiä. Kun Pirisen elämän tärkein ihminen oli yhtäkkiä poissa, hänestä tuntui kuin hän olisi tyhjän päällä. Pappa oli kuollut Pirisen ollessa 13-vuotias, ja läheisistä aikuisista olivat nyt jäljellä mamma ja kummitäti.
Armeijan jälkeen edessä oli muutto opintojen perässä vieraalle paikkakunnalle Joensuuhun. Pirinen kuvailee, että hän ei osannut vielä hoitaa mitään aikuisten asioita: solmia sähkösopimusta tai täyttää veroilmoitusta.
”En tiennyt, miten tässä maailmassa pitää elää”, hän sanoo.
Pirinen opiskeli kauppatieteiden kandidaatiksi, mutta sitten oma yritystoiminta ja scoottaaminen veivät mukanaan ja opinnot jäivät kesken.
Äitiä jäi kova ikävä. Oma perhe tuntui nyt kutistuneen kovin pieneksi.
Joitain kuukausia äidin kuoleman jälkeen Pirinen sai pysäyttävän viestin.
Pirinen oli alkanut julkaista scoottivideoita Youtubessa heti sen perustamisvuonna 2005. Tuohon aikaan palvelussa pystyi lähettämään vielä yksityisviestejä.
”Se oli pitkä viesti, joka alkoi että moikka, mun nimi on Elisabet, ja mun isä on kertonut mulle tarinoita, että mulla on jossain päin Suomea veli nimeltään Helmeri. Nyt ajattelin kokeilla, että osuisiko tämä viesti oikeaan.”
Selvisi, että Pirisellä oli Islannissa paitsi isä ja sisko, myös kolme veljeä ja jättiläismäinen suku. Ei mennyt kauan, kun Pirinen varasi lentolipun ja lähti tapaamaan heitä.
Matkasta on aikaa jo 13 vuotta, mutta Pirinen herkistyy edelleen isän tapaamista muistellessaan. Silmät kostuvat ja ääneen tule säröjä:
”Vaikken ollut ikinä elämässäni nähnyt isääni, niin siinä vaiheessa kun nähtiin ja halattiin, kummatkin alkoivat itkeä. Se oli tosi hieno hetki.”
Lämmin tunnelma jatkui läpi koko reissun.
”Ensimmäisenä iltana, kun menin nukkumaan, mietin, että vitsi, olen nyt vähän niin kuin omassa kodissa. Tässä on perheeni samassa talossa.”
Kahden viikon viivähdys kuumine lähteineen ja vuoristoseikkailuineen jäi pysyvästi Pirisen mieleen. Hän ei ole tavannut Islannin-perhettään uudestaan, mutta he pitävät yhteyttä meren yli: viestit kulkevat merkkipäivinä tai jos tapahtuu jotain merkittävää.
Onpa isä lähettänyt Piriselle myös valtavan pahvilaatikollisen islantilaisia herkkuja, kuten kuivattua turskaa ja mädätettyä hainlihaa. Herkut nautittiin Pirisen järjestämässä Islanti–Argentiina-pelin kisakatsomossa Pirisen jalkapallojoukkueen kesken.
Pirisestä tuli kertaheitolla uusioperheen vastuullinen kasvattaja.
Scoottitähteys vei Helmeri Pirisen myös tosi-tv-ohjelmiin, Selviytyjiin ja Big Brotheriin. Vuonna 2019 Big Brotherissa Pirinen rakastui toiseen talon asukkaaseen, Anu Puumalaiseen. He alkoivat seurustella ja muuttivat yhteen.
Syntyi uusioperhe, johon kuuluivat Puumalaisen ja Pirisen lisäksi Puumalaisen kaksi poikaa. Pirisestä tuli kertaheitolla lapsiperheen vastuullinen kasvattaja, joka pääsi iloitsemaan lasten kanssa sellaisista elämyksistä kuin uimataidon oppiminen ja ensimmäisen hampaan irtoaminen.
Suhde päättyi alkuvuodesta, mutta pojista ehti tulla Piriselle tärkeitä ja yhteydenpito heidän kanssaan jatkuu.
”Nämä olivat kolme ja puoli vuotta, joita en halua sivuuttaa. Ne eivät olleet missään nimessä hukkaan heitettyä aikaa, vaikka parisuhde päättyikin.”
Nyt tyhjään sinkkukotiin on outoa mennä, mutta Pirinen ajattelee, että pitkien parisuhteiden jälkeen on hyvä hetki elää vain itselleen. Hän seuraa kuitenkin vierestä, kuinka ystävät perustavat perheitä ja saavat esikoisiaan.
”Vauva-arjesta huolimatta heistä paistaa onnellisuus. On ihana nähdä sellaista lämpöä, rakkautta ja huolenpitoa”, Pirinen miettii.
Hän on nähnyt vastuuta ottavissa tuoreissa vanhemmissa myös henkistä kasvua ja itsekkyyden vähentymistä.
Helmeri Pirinen pitää itseään ihmisenä, joka ei haaveile, vaan kulkee päämääriään kohti. Omat lapset ja turvallinen perhe on kuitenkin haave, jolle hän aikoo antaa tilaa, kun niiden aika on.
”En ole mikään erakkoluonne. On ihanaa, kun on ihmisiä ympärillä.”
Heidi Moisio, teksti
Mika Ranta, kuvat ja videot
Oona Mattila, videon editointi
Laura Kangasluoma, tekstin editointi ja tuottaminen
Pinja Saarela, ulkoasu
JULKAISTU 19.4.2023 © Helsingin Sanomat