Terävin kieli ja särmät hioutuvat, kun entisestä radikaalista nuorisojohtajasta kasvaa valtioneuvoston jäsen.
HS esittelee kuusi nimeä, joista voi tulla tulevaisuuden ministereitä.

Joona Aaltonen HS, teksti

Juha Salminen HS, kuvat ja videot

Mikä yhdistää puolustusministeri Antti Kaikkosta (kesk), opetusministeri Li Anderssonia (vas), ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisaloa (vihr), maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvista (kesk) sekä entistä oikeusministeriä Antti Häkkästä (kok)?

No se, että kaikki ovat olleet puolueensa poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajia.

Heistä vauhdikkaimmin ministeriksi on noussut Häkkänen, 37. Hänet valittiin kokoomusnuorten puheenjohtajaksi vuonna 2011, kansanedustajaksi vuonna 2015 ja pari vuotta myöhemmin oikeusministeriksi Juha Sipilän (kesk) hallitukseen.

Myös 35-vuotias Li Andersson on noussut nuorisopolitiikasta valtakunnan valokeilaan nopeasti: ensin vasemmistonuorten puheenjohtajaksi vuonna 2011, sitten emopuolue vasemmistoliiton puheenjohtajaksi 2016 ja kolme vuotta myöhemmin opetusministeriksi vuonna 2019.

Monet muutkin keskeiset poliitikot, esimerkiksi pääministeri Sanna Marin (sd) ja valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk), ovat olleet aktiivisesti mukana puolueidensa poliittisten nuorisojärjestöjen toiminnassa.

27-vuotiaasta Sanna Marinista tuli vuonna 2013 Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. (Nea Ilmevalta)

Poliittisen nuorisojärjestön johtaminen on koulinut lukuisia poliitikkoja vastuullisiin tehtäviin.

Joskus ne voivat olla edessä jo varsin pian sen jälkeen, kun paikka emopuolueessa on vakiintunut. Tästä hyvä esimerkki on vihreiden puheenjohtajaa Maria Ohisaloa alkukesään saakka sijaistanut Iiris Suomela.

Vuodesta 2017 vuoteen 2018 vihreitä nuoria luotsannut Suomela nousi puolueensa puheenjohtajan sijaiseksi syksyllä 2021. Hän oli tuolloin 27-vuotias.

Myös Vihreiden Iiris Suomela vaikutti Tampereen valtuustossa, kuva vuodelta 2018. (Eriika Ahopelto)

Se tuskin olisi onnistunut ilman nuorisojärjestön puheenjohtajana kerättyä kokemusta. Suomela sanoo, että ei luultavasti olisi edes liittynyt puolueeseen ilman vihreiden nuorten toimintaa.

”Tulin vihreiden toimintaan mukaan, kun olin aloittanut opinnot Tampereella, ja siinä yliopistokontekstissa yritin etsiä tapoja toimia ilmastokriisiä vastaan. Kävin silloin tutustumassa useiden järjestöjen toimintaan, eikä puoluepolitiikka ollut silloin mikään itsestäänselvyys”, Suomela kertoo.

Ministerinsalkkuun Suomela ei ole vielä päässyt tarttumaan, mutta ei näe sitä mahdottomana tulevaisuudessa.

”Varmasti senkin aika tulee. Ensin pitää katsoa, miten menee seuraavat vaalit, lähdetäänkö hallitukseen ja millaisia salkkuja on jaossa. Mutta kyllä se varmasti jossain vaiheessa kiinnostaisi”, Suomela sanoo.

Keskustanuorten puheenjohtajana vuosina 1997–2001 toiminut Antti Kaikkonen opittiin tuntemaan emopuolueensa teräväkielisenä arvostelijana.

Jo Uudenmaan keskustanuorten johdossa hän vastusti kovin sanoin muun muassa Suomen EU-jäsenyyttä, eikä myöhemminkään epäröinyt moittia keskustapuolueen silloista puheenjohtajaa Esko Ahoa milloin mistäkin aiheesta.

Ote Antti Kaikkosen mielipidekirjoituksesta Helsingin Sanomissa 11. lokakuuta 1994. Kirjoituksessa silloinen Uudenmaan keskustanuorten puheenjohtaja käy läpi syitä vastustaa EU:ta ja Natoa ja on huolissaan Suomen turvallisuudesta, mikäli jäsenyys toteutuu.
Antti Kaikkonen keskustan puoluekokouksessa vuonna 1998 ja Antti Kaikkonen kertomassa Suomen pyrkimisestä Naton jäseneksi 2022. (Antti Johansson / HS ja Kalle Koponen / HS)

Kontrasti onkin aikamoinen nykyiseen puolustusministeri Kaikkoseen. Radikaali tai ehdoton eivät ole ensimmäisiä sanoja, joita hänestä nyt tulee mieleen.

Kaikkonen on hallituskauden aikana pysynyt tiukasti ruodussa puolustusasioiden parissa ja hoitanut niitäkin viilipyttymäisellä rauhallisuudella.

Poliittisten nuorisojärjestöjen tehtävä on rekrytoida puolueille poliittista jälkikasvua, mutta niillä on myös toinen oleellinen tehtävä: haastaa emopuolueitaan ja pitää nämä ajan tasalla siitä, mitä tulevat äänestäjäsukupolvet politiikalta tahtovat, sanoo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Kimmo Elo.

”Tämä on nähty erityisesti ilmastonmuutoksen kohdalla. Nuorisojärjestöt ovat pyrkineet tuomaan ilmastokeskustelua omiin puolueisiinsa ja pitkälti myös onnistuneet siinä”, Elo sanoo.

Tämä näkyy hyvin Sdp:ssä, joka ennen 2010-lukua oli ympäristöpuolue lähinnä paperilla ja yritti esimerkiksi vesittää EU:n laajuista päästökauppaa kustannusten nousuun vedoten.

Linja kuitenkin muuttui 2010-luvulla. Tätä edesauttoi se, että tiukempaa ilmastopolitiikkaa vaatineita entisiä demarinuoria alkoi nousta vastuullisiin asemiin emopuolueessa. Sdp alkoi ottaa ilmastonmuutoksen aiempaa vakavammin.

Yleensä emopuolueet suhtautuvat nuorisojärjestöjen radikaaleihinkin linjoihin ymmärtäväisesti. Mutta sellaistakin on nähty, että poliittisten nuorisojärjestöjen pyrkimys haastaa vallitsevaa konsensusta johtaa ylilyönteihin.

Ehkä näyttävin tällainen tilanne nähtiin vuonna 2020, kun perussuomalaiset ilmoitti katkaisevansa suhteensa silloiseen poliittiseen nuorisojärjestöönsä Perussuomalaisiin nuoriin.

Syynä välien katkeamiseen olivat nuorisojärjestön etnonationalistisiiven rasistiset ja rotuoppiin pohjautuvat kannanotot, jotka emopuolueen näkökulmasta olivat puolueelle haitallisia.

Tilalle perustettiin emopuolueen tiiviissä ohjauksessa uusi nuorisojärjestö, Perussuomalainen nuoriso.

Toisinaan emopuolue saattaa myös omaksua nuorisojärjestönsä radikaalit ehdotukset.

Esimerkiksi tänä kesänä vasemmistoliitto hyväksyi puoluekokouksessaan Turkin hallinnon verivihollista, kurdien työväenpuolue PKK:ta, koskevan vasemmistonuorten aloitteen. Sen mukaan PKK tulisi poistaa Euroopan unionin terroristijärjestöjen listalta.

Aloite hyväksyttiin puolueen tavoiteohjelmaan vastoin puoluehallituksen kantaa.

Tällä linjalla ei ole ollut yksikään toinen poliittinen nuorisojärjestö.

Sen sijaan monet muut ideat, joihin eduskuntapuolueet saattavat suhtautua hyvinkin kielteisesti, voivat kerätä kannatusta läpi poliittisten nuorisojärjestöjen kirjon. Monet nuorisojärjestöille tärkeät kysymykset ovatkin pikemminkin sukupolvi- kuin puoluepoliittisia.

Järjestöt ovat tehneet myös yhteistyötä keskenään, muun muassa päihdepolitiikan uudistamiseksi. Nuorisojärjestöt kannattavat laajalti huumeidenkäytön dekriminalisointia ja kannabiksen laillistamista. Samoin äänestysikärajan laskemisen ja tasa-arvoisen kansalais- tai asepalveluksen ajaminen yhdistävät isoa osaa nuorisojärjestöistä.

”Nuorisojärjestöt tarttuvat usein hyvin ajankohtaisiin teemoihin. Emopuolue on näissä kysymyksissä kuin laahusankkuri, joka ottaa nuorisojärjestöjen nostamia teemoja käsittelyyn, mutta pohtii niitä pidemmän aikajänteen ja koko puolueen kannattajakunnan näkökulmasta”, Turun yliopiston Elo kuvailee dynamiikkaa.

Koska moni keskeisissä tehtävissä toimiva poliitikko on aloittanut uransa poliittisista nuorisojärjestöistä, ei ole kaukaa haettu ajatus, että myös niiden nykyiset puheenjohtajat löytävät tiensä eduskuntaan ja valtioneuvostoon saakka.

HS esitteleekin nyt viiden suurimman eduskuntapuolueen poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajat. Kysyimme heiltä myös, mihin suuntaan he emopuoluettaan lähivuosina veisivät.

ÄÄNET PÄÄLLE

”Tulevaisuuden Sdp ei pelkää sanoa, millaisen huomisen se Euroopan unionille todella haluaa.”

Pinja Perholehto, 25
Puheenjohtaja, Demarinuoret
Hyvinkää

”Olen lähtenyt politiikkaan opiskelijajärjestötoiminnan kautta. Opiskelin amiksessa Juha Sipilän hallituksen koulutusleikkausten aikaan, ja me olimme niistä barrikadeilla. Sen jälkeen aloin pohtia haluaisinko vaikuttaa johonkin muuhunkin kuin koulutuspolitiikkaan. Sosiaalidemokraatit ei ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Koin kuitenkin, että se oli eniten, ei ehkä niinkään sivistyspuolue, mutta osaamista ja elinikäistä oppimista korostava puolue. Toinen syy oli mielikuva hyvin humaanista ja välittävästä puolueesta. Sellainen kaikista huolen pitäminen iski omaan arvomaailmaani.

Emopuolue on viime vuosina omaksunut hyvin meidän linjojamme. Aiemmin ehkä esimerkiksi ilmastopoliittiset kysymykset ovat olleet sellaisia, joita olemme pitäneet esillä, mutta nyt nekin on huomioitu puolueessa aika hyvin. On toki yksittäisiä asioita, kuten päihdepolitiikka, joissa löytyy vielä korjattavaa. Isompi mieleen tuleva asia on puolueen linja Eurooppa-politiikassa ja kansainvälisessä politiikassa. Siinä on paljon sellaista tyhjää puhetta, vaikka meidän pitäisi konkretisoida, mitä vahva EU meille tarkoittaa ja mihin suuntaan sitä pitäisi käytännössä kehittää. Ei niin, että proaktiivisesti reagoidaan siihen, mitä direktiivejä tai komission esityksiä kulloinkin tulee.”

ÄÄNET PÄÄLLE

”Tulevaisuudenkaan perussuomalaiset eivät unohda sitä, että äänestäjät ovat ne, jotka edustajat on sinne paikoille nostaneet.”

Miko Bergbom, 26
Puheenjohtaja,
Perussuomalainen nuoriso
Sastamala

”Meillä on rakennusalalla toimiva perheyritys, ja sen kautta olen saanut seurata kaikkia verotukseen ja työmarkkinoihin liittyviä kysymyksiä. Sitä kautta olen kiinnostunut siitä, miten tässä maassa talouskysymyksiä oikein ratkotaan. Se olikin yksi tekijä, miksi kiinnostuin perussuomalaisista. Muut tuntuivat unohtaneen pienet ja keskisuuret yritykset. Perussuomalaisilla ei ollut myöskään kovin vahvaa taustakoneistoa siinä missä muut puolueet tuntuivat välillä olevan omien eturyhmiensä vankeja. Perussuomalaisissa moni muukin asia herätti kiinnostukseni puolueen ongelmista huolimatta.

Jos jotain saisin muuttaa perussuomalaisissa, haluaisin, että puolue näkyisi ulospäin enemmän positiivisessa valossa. Ja siihen voimme itsekin vaikuttaa. Nuoret ovat kasvaneet sosiaalisen median parissa, mutta moni vanhempi jäsen, yhtään heitä väheksymättä, ei välttämättä ihan käsitä sitä, miten vaikka muokatut kuvat netissä eivät ole välttämättä totta. Kaikki mitä siellä [netissä] sanoo, on lähtökohtaisesti julkista. Mitään suuria poliittisia erimielisyyksiä meillä ei emopuolueen kanssa ole.”

ÄÄNET PÄÄLLE

”Tulevaisuudessa kokoomus on ennakkoluuloton pääministeri-
puolue.”

Ida Leino, 28
Puheenjohtaja, Kokoomusnuoret
Tampere

”Olen alakouluikäisestä lähtien ollut kiinnostunut politiikasta. Yksi tekijä on varmaan ollut Itse valtiaat -sarja, joka oli jo silloin tosi mielenkiintoinen. Sitten kun ikää riitti, ajattelin että olisi kiva liittyä poliittiseen nuorisojärjestötoimintaan. Kokoomus oli luonteva valinta, koska jaan sen kanssa yhteiset arvot. Arvostus yritteliäisyyttä ja ahkeruutta kohtaan ja se, että halutaan aina kannustaa yksilöitä, esimerkiksi verotuksen muodossa, on mulle tärkeää. Ylipäätään ajatus siitä, että se, mitä ihminen tienaa, kuuluu ensisijaisesti ihmiselle itselleen, ei valtiolle. Toisaalta pitää myös pystyä kantamaan vastuuta heikommista sekä sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä kaikessa politiikassa.

Jossain kohtaa kokoomuksella oli vahva ajatus norminpurkutalkoista ja yhteiskunnan liberalisoinnista, mutta se tuntuu nyt vähän jääneen. Me nuoret liputamme tieteen ja laajan yksilönvapauden puolesta ja toivoisin, että se näkyisi paremmin myös emopuolueessa, esimerkiksi päihdepoliittisessa keskustelussa. Siinä näkyy hyvin sellaiset tunneperäiset, moraalikäsitykseen perustuvat uskomukset, jotka eivät ole meidän arvojemme ja periaatteidemme kanssa linjassa.”

ÄÄNET PÄÄLLE

”Keskustan tulee olla tulevaisuudessa humaani edistysliike, joka käy faktapohjaisempaa keskustelua esimerkiksi päihdepolitiikasta ja vähemmistöjen oikeuksista.”

Aleksi Sandroos, 27
Puheenjohtaja, Keskustanuoret
Sastamala

”Lähdin mukaan politiikkaan, koska olen aina nähnyt ympärilläni asioita, jotka kaipaavat muutosta ja joihin pitää vaikuttaa. Haluaisin, että ihmiset voisivat olla yhteiskunnassa yhdenvertaisia riippumatta siitä, millaisia he ovat. On myös tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus menestyä, jos he haluavat menestyä. Tai sitten elää ihan tavallista elämää, ja sekin on ihan okei. Kävin tältä pohjalta läpi puolueiden, ja myöhemmin niiden nuorisojärjestöjen, periaateohjelmia ja päädyin keskustaan. Mulle oli selvää, että puolue tulisi olemaan suurempi yleispuolue, koska haluan oikeasti vaikuttaa siihen, miten asiat tapahtuvat. Pienemmissä puolueissa, joilla on pienempiä agendoja, on vaikeampi vaikuttaa laajasti.

Emopuolueessa haluaisin enemmän keskustelua keskustalle vaikeista asioista. Tällaisia ovat esimerkiksi päihdepolitiikka ja erilaisten vähemmistöjen aseman nostaminen yhteiskunnassa. Esimerkiksi päihdepolitiikasta pitäisi voida keskustella paremmin tutkitun tiedon pohjalta ilman että lähdetään vaikkapa leimaamaan huumemyönteiseksi.”

ÄÄNET PÄÄLLE

”Tulevaisuuden vihreät on koko Suomen puolue ja rakentaa tulevaisuutta, jossa Suomi on hiilinegatiivinen ja luontopositiivinen.”

Peppi Seppälä, 29
Jami Haavisto, 24

Tasa-arvoiset puheenjohtajat,
Vihreät nuoret
Espoo ja Seinäjoki

Seppälä:

”Heräsin kymmenvuotiaana ensimmäisen kerran ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaltaisiin ongelmiin. Ympäristöahdistus on ollut siis läsnä lapsesta lähtien. Äitini on ollut mukana kuntapolitiikassa, joten politiikka sinänsä oli tuttu tapa vaikuttaa. Vihreät on ykkösympäristöpuolue, joten puoluevalinta oli tosi selvä.”

Haavisto:

”Olin lukioikäinen jantteri kun aloin herätä siihen, että maailmassa on aika isoja ongelmia ilmastokriisistä ja luontokadosta lähtien. Olin siihen asti ajatellut, että voisin opintojen ja myöhemmin työn kautta vaikuttaa maailman menoon, mutta lopulta myös politiikka tuli siihen rinnalle. Kun täytyi lähteä metsästämään oikeaa puoluetta, kuljin keskustanuorten kautta vihreisiin. Itselleni ykkösprioriteetti on ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaiseminen, ja koen, että vihreillä on siihen parhaat työkalut.”

Seppälä ja Haavisto:

”Vihreissä nuorilla on paljon valtaa muihin poliittisiin puolueisiin nähden, joten iso osa meidän tavoitteistamme löytyy puolueen ohjelmasta. Jos jotain haluaisimme muuttaa, niin ehkä sitä, että puolue laajentaisi hieman kuvaa siitä, ketkä ovat tervetulleita vihreisiin. Pitäisi avata enemmän ovia esimerkiksi maaseutu-kaupunki-keskustelulle, jotta niiden välillä olisi vähemmän vastakkainasettelua.”

Nuorisojärjestön johtaminen ei aina ole suora reitti huipulle.

Poliittisen nuorisojärjestön johtaminen ei ole vaatimus myöhemmälle menestykselle poliittisella uralla, ja myös nuorisoliikkeen ulkopuolelta voi nousta politiikan kärkitekijäksi.

Esimerkiksi Rkp:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, on aloittanut poliittisen uransa yli 30-vuotiaana lastensa syntymien jälkeen Pietarsaaren kaupunginvaltuustosta.

Pääministeri Sanna Marinkaan ei koskaan ollut demarinuorten puheenjohtaja, vaan varapuheenjohtaja vuosina 2010–2012.

Poliittisen nuorisojärjestön johtaminenkaan ei aina ole suora reitti politiikan huipulle, vaikka voikin antaa hyvät lähtökohdat nousujohteiselle poliittiselle uralle.

Marinin varapuheenjohtajakauden aikana demarinuorten puheenjohtajana toimi helsinkiläinen Timo Kontio. Hän ei ole päätynyt ministeriksi, eikä eduskuntaankaan vuoden 2011 vaaliehdokkuudestaan huolimatta.

Nykyään Kontio työskentelee Helsingin Etsivän nuorisotyön toiminnanjohtajana, eikä ole enää ollut eduskuntavaaleissa ehdolla.

Joona Aaltonen, teksti

Juha Salminen, kuvat ja videot

Janne Elkki, videoiden editointi

Sami Simola, tekstin editointi

Taru Ukkola, ulkoasutuottaminen