TOTUUS
SODASTA

Lukemattomat venäläiset eivät tiedä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Tässä huoneessa heidät pakotetaan katsomaan totuutta silmiin.

Читать по-русски

Read in English

Esa Mäkinen, teksti

Counter-Strike on yksi maailman suosituimmista tietokonepeleistä.

Sen idea on yksinkertainen. On kaksi joukkuetta, toiset ovat terroristeja, toiset vastaterroristeja. Vastaterroristit yrittävät esimerkiksi purkaa pommin tai pelastaa panttivangit, terroristit yrittävät estää tämän.

Aikaa on kaksi minuuttia. Sen jälkeen roolit vaihtuvat, kunnes muutama kymmenen erää on pelattu ja voittaja ratkeaa.

Peli on erittäin suosittu Venäjällä, etenkin Pietarin ja Moskovan alueella. Sitä pelaa arviolta neljä miljoonaa venäläistä. Enimmäkseen he ovat nuoria miehiä.

Counter-Strike on alun perin Yhdysvalloissa luotu peli, mutta moniin länsimaisiin verkkopalveluihin ja digitaalisiin alustoihin verrattuna siinä on yksi erikoisuus:

Sitä ei ole kielletty Venäjällä. Peliä saa edelleen vapaasti pelata.

Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Venäjä on estänyt kansalaisiltaan pääsyn esimerkiksi Instagramiin, Facebookiin, Twitteriin sekä useiden länsimaisten tiedotusvälineiden – muun muassa Helsingin Sanomien – sivuille. Kielloista on ollut se seuraus, että iso osa venäläisistä ei ole perillä esimerkiksi siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu.

Venäjän valtionmedia ei totuutta kerro.

Tästä sai alkunsa hullu idea. Voisiko Counter-Striken sisälle rakentaa paikan, jossa miljoonat sotapeliä räiskivät venäläiset nuoret miehet voisi pakottaa kohtaamaan Ukrainan sodan kauhut?

Jos Counter-Strike ei ole entuudestaan tuttu, tässä pieni kertaus: Pelimaailmaa kutsutaan kartaksi. Ennen kuin peli alkaa, pelaaja valitsee, millä kartalla haluaa pelata. Suosituin on nimeltään Dust 2, ja se on pölyinen Marokkoa muistuttava maisema.

Virallisia karttoja pelissä on muutamia kymmeniä, mutta kuka tahansa voi luoda omia karttojaan ilmaisilla työkaluilla. Tällaisia pelaajien itsensä tekemiä karttoja on jo yli sata tuhatta.

Tunnetuimmat kartantekijät ovat pelimaailmassa isoja tähtiä, sellaisia kuin vaikkapa Volcano ja FMPONE, jotka ovat luoneet Tšernobylin ydinvoimalaan sijoittuvan suositun kartan.

Varsinaisten pelattavien alueiden lisäksi karttoihin lisäillään usein kaikenlaista hassuttelua: kätketään viestejä, piirretään graffiteja tai rakennetaan kokonaisia salahuoneita, joihin viestejä piilotellaan.

Tämän vuoden alussa HS palkkasi kaksi tunnettua kartantekijää rakentamaan peliin slaavilaista kaupunkia mukailevan kartan. Karttaan kätkettiin salainen huone.

Salahuoneen tavoite
oli yksinkertainen: piilottaa todellisia sotauutisia pelin sisälle.

Miksi tietokonepelin sisälle pitää tehdä journalismia? Heti Ukrainan sodan alettua Venäjän duuma sääti useita lakeja, joiden tarkoituksena oli tukahduttaa sananvapautta. Nämä lait kieltävät ”virheellisen tiedon” levittämisen Venäjän asevoimista tai Venäjän toimista Ukrainassa. Myös pakotteiden vaatiminen Venäjää vastaan on kiellettyä.

Lakien rikkomisesta voi seurata jopa 15 vuoden vankeustuomio.

Nyt käytännössä kaikki riippumattomat mediat Venäjällä on joko lakkautettu tai ne ovat itse keskeyttäneet toimintansa. Osa on paennut maasta. Venäläiset toimittajat ovat tunteneet lain vaikutukset raskaasti.

Alexander Nevzorov: Televisiotoimittaja, joka kertoi venäläisten pommittaneen synnytyssairaalaa Mariupolissa. Joutui pakenemaan vankeuden uhkaa ja julistettiin vieraan valtion agentiksi.

Andrei Soldatov: Tutkiva toimittaja, jota vastaan on nostettu syytteet sen jälkeen, kun hän on kirjoittanut digitaalisesta diktatuurista Venäjällä ja turvallisuuspalveluiden toiminnasta.

Nastja Krasilnikova: Teki Tyttöoppilaat-nimisen tutkivan podcastin vuosia jatkuneesta ja tyttöihin kohdistuneesta väkivallasta venäläisen eliitin kesäleirillä. Sarja oli vuonna 2022 yksi Venäjän suosituimmista podcasteista. Krasilnikova joutui pakenemaan Israeliin.

Dmitri Kolezev: Republic-verkkolehden päätoimittaja joutui pakenemaan Liettuaan sen jälkeen, kun hän oli vastustanut näkyvästi Venäjän hyökkäyssotaa.

Evan Gershkovich: Wall Street Journalin amerikkalaistoimittaja, vangittiin Venäjällä maaliskuussa 2023. Häntä syytetään vakoilusta.

Lilia Gildejeva: Etenkin keskusteluohjelmistaan tunnettu televisiotoimittaja. Joutui eroamaan tehtävästään ja pakenemaan Venäjältä maaliskuussa 2022.

Ilja Krasiltschik: Meduza-verkkolehden entinen toimitusjohtaja sai syytteet, koska hänen väitettiin levittäneen ”valeuutisia” Venäjän armeijasta. Krasiltschik kertoi muun muassa Butšan kaupungissa tehdystä joukkomurhasta. Nyt häntä uhkaa 10 vuoden tuomio.

Helsingin Sanomien toimittaja Petteri Tuohinen ja valokuvaaja Kalle Koponen olivat paikalla Butšassa, Kiovan pohjoispuolella, kun Venäjän armeijan julmuudet alkoivat paljastua.

Joukkomurha ei ollut valeuutinen. Se kaikki tapahtui.

Ihmisiä oli ammuttu kaduille. Kirkon pihalle oli tehty joukkohauta. Surmatut olivat siviilejä. Ainakin osan kädet oli sidottu selän taakse.

Sodan tuhoja Butšassa. Kalle Koponen / HS
Kansainvälinen lehdistö pääsi näkemään Butšan joukkohautoja sen jälkeen, kun venäläiset olivat poistuneet alueelta. Kalle Koponen / HS
Puhkiammuttu siviiliauto Butšan ja Borodjankan pikkukaupungin välillä. Kalle Koponen / HS

Venäjälläkin viestimet uutisoivat Butšan tapahtumista, mutta hyvin eri tavalla kuin muiden maiden mediat.

Televisiokanavat Zvezda ja Izvestija julkaisivat molemmat 4. huhtikuuta 2022 uutisen Butšasta. Kummassakin uutisessa lainattiin pitkästi Venäjän puolustusministeriön lähteitä, ja molempien viesti oli sama:

Ukrainan armeija toi ruumiit ja asetti ne kaduille. Venäläiset eivät tehneet Butšassa mitään pahaa vaan auttoivat paikallisia.

Zvezda 4.4.2022:

”Kun ukrainalaiset sotilaat saapuivat kaupunkiin, he vain ampuivat kaikkea, mikä liikkuu, varsinkin siviilejä.”

Izvestija 4.4.2022:

”Kun kaupunki oli Venäjän armeijan hallinnassa, paikalliset asukkaat saattoivat liikkua vapaasti eikä kaupungin uloskäyntejä ollut suljettu. Asukkaat ovat saaneet satoja tonneja humanitaarista apua.”

Riippumattoman median tilalle on tullut Venäjällä valtion television illasta toiseen jatkuva propaganda. Se esittää Venäjän toimet Ukrainassa sankarillisena taisteluna terrorismia vastaan.

Yli puolet venäläisistä kannattaa sotaa Ukrainassa, kertovat luotettavina pidetyt mielipidemittaukset.

Kun vapaan lehdistön toiminta on estetty, presidentti Vladimir Putinin hallinto saa esitettyä sodan sellaisena, kuin se itse haluaa: sankarillisena ja sodan uhreja vähättelevänä.

Counter-Strikessa pelaaja katselee pelimaailmaa oman hahmonsa silmin. Hän voi juosta ovista ja törmätä seinään, jos sellainen sattuu eteen.

On aseita ja ammuksia. Osumasta kuolee.

Kuoleman hetki on Helsingin Sanomien salaisen huoneen kannalta ratkaiseva.

Kuoleman jälkeen pelinäkymä nimittäin muuttuu. Pelaaja voi hetken aikaa kulkea läpi seinien tai lennellä pelin kartalla ympäriinsä. Näin hän voi löytää myös maanalaisen salahuoneen.

Huone on piilotettu ikuisen tulen patsaan lähelle. Ikuisen tulen patsaat ovat yleisiä muistomerkkejä venäläisissä ja ukranalaisissa kaupungeissa. Niiden tarkoitus on vaalia toisen maailmansodan eli suuren isänmaallisen sodan muistoa.

HS:n kartassa tulella on toisenlainen motiivi.

Ukrainalaiset ja venäläiset kylät muistuttavat paljon toisiaan. Tulen on tarkoitus näyttää venäläisille, että sodan hirveydet tapahtuvat heille tutun näköisissä paikoissa.

Oven yläpuolella on valo. Se on vihje, että tutkimalla sitä lähempää voi löytää jotain.

Portaat vievät maanalaiseen huoneeseen.

Ensimmäisenä tulee vastaan seinä, jossa on otsikko. Sen vieressä on kartta, joka näyttää, kuinka moniin siviilikohteisiin venäläiset ovat Ukrainassa iskeneet.

Toisella seinällä on uutinen Butšan joukkomurhasta. Kun pelaaja tulee kuvien lähelle, hän kuulee radiosta venäjänkielisen ääniraidan, joka kertoo, mistä kuvissa on kyse: ukrainalaisista siviileistä, jotka venäläiset sotilaat murhasivat.

Toinen uutinen kertoo ukrainalaisesta Juri Glodanista. Hän lähti kauppaan, ja sillä välin venäläisten ohjus tappoi hänen perheensä. HS:n toimittaja Katriina Pajari ja valokuvaaja Rio Gandara tapasivat Glodanin toukokuussa 2022 Odessassa.

Venäläisille Juri Glodanin tarinaa ei ole kerrottu.

Venäjän valtion media on vaiennut myös sodassa kuolleiden venäläisten kohtalosta. Täsmällisiä lukuja sodan uhreista on mahdotonta saada, koska kaikki vähättelevät omia tappioitaan ja liioittelevat vastapuolen menetyksiä. Siksi arviotkin vaihtelevat.

Salahuoneen pöydällä näkyvä 70 000 kuollutta on luotettavin luku, jonka HS on pystynyt kaivamaan.

Salahuone julkaistiin Counter-Striken pelaajille 2. toukokuuta 2023. Tämän artikkelin julkaisuhetkellä se on vasta alkanut leviämään.

Kartan tekijät sanovat olevansa ylpeitä työstään. ”Että saimme olla mukana tekemässä tällaista karttaa, jolla on humanitäärinen, todelliseen maailmaan liittyvä tarkoitus.”

He eivät halua kertoa nimiään, koska ovat huolissaan siitä, miten venäläiset pelaajat heihin reagoivat. Heitä saatettaisiin häiritä ja heidän työtään estää kartan julkaisun jälkeen.

Molemmat ovat tehneet Counter-Strikeen satoja karttoja, mutta eivät koskaan mitään tämän kaltaista.

”Venäjän järjetön hyökkäys Ukrainaan on tappanut kymmeniä tuhansia siviilejä, myös lapsia. Vähintä, mitä voimme tehdä, on se, että tuomme päivänvaloon Putinin sotarikoksia ja Venäjän propagandaa.”

Jos haluat tukea HS:n kartan leviämistä, pelaa sitä Counter-Strikessa tai ota ruutukaappaus alla olevasta ohjeesta ja jaa se tutuillesi.

Haluatko tukea riippumattoman
journalismin leviämistä Venäjällä? Toimi näin:

HS:n kartta
on nimeltään de_voyna.
Tilaa se täältä

Etsi kartta Counter-Striken sisältä kohdasta Workshop maps.

Pelaa! Yritä saada venäläisiä mukaan.

@Helsinginsanomat

Helsingin Sanomat on julkaissut riippumatonta journalismia venäjäksi keväästä 2022 alkaen.

HS.fi/newsinrussian

Slaavilaista kaupunkia esittävä kartta ja sotauutisia sisältävä salahuone ovat osa Helsingin Sanomien kampanjaa maailman lehdistönvapauden päivänä 3. toukokuuta 2023. Kampanjan tarkoitus on muistuttaa lehdistönvapauden merkityksestä ja sen vaikeuksista Venäjällä. Kampanja näkyy myös televisiossa, lehdissä ja erilaisilla verkkosivuilla. Kampanjan on toteuttanut Miltton yhdessä HS:n toimituksen ja markkinointiosaston kanssa.

Esa Mäkinen, teksti

Boris Stefanov, intro

Mikko Peura, videoeditointi

John Woodward, kuvatoimittaminen

Sami Simola, tuottaminen ja tekstin editointi

Tuomas Jääskeläinen ja Antti Nikunen, ulkoasu

kuvat: You Tube, ZUMA Press, Sonja Pugatševa, Wikimedia Commons, Zume Press, NTV, TASS, Valve, kuvat

Nämä kolme uutista pelaaja kuulee salahuoneessa venäjäksi luettuna:

Verilöyly Butšassa

Butšassa venäläisten tekemä verilöyly ja joukkohaudat tyrmistyttivät koko maailman. Jäljet paljastuivat sen jälkeen, ukrainalaisjoukot olivat ajaneet Venäjän miehitysjoukot ulos kaupungista.

Venäläiset olivat teloittaneet siviilejä kaduille. Joidenkin kädet oli sidottu selän taakse. Kaupunkiin jääneet olivat piileskelleet kellareissa. Heitä oli kidutettu ja ammuttu umpimähkään.

Kirkon pihamaalle kaivetuissa haudoissa oli noin 70 ruumista. Helsingin Sanomien toimittaja näki, että ainakin osalla ruumiista oli siviilivaatteet. Osa oli laitettu muovisäkkeihin, yksi oli kääritty lakanaan.

"Mikä tällaiseen pahuuteen on johtanut? On aivan sama, miten venäläiset yrittävät selittää Butšan tapahtumia, tällaista ei voi oikeuttaa millään. Me emme uhanneet Venäjää tai venäläisiä millään tavalla, tämä on rikos ihmisyyttä vastaan", sanoi butšalaisen kirkon pappi Andrei Halavin suomalaiselle toimittajalle.

Perheensä menettänyt mies

Odessalainen Juri Glodan oli käymässä kaupassa, kun hänen kotiinsa osui venäläinen risteilyohjus. Perheen kolmen kuukauden ikäisellä vauvalla oli päiväuniaika. Sänky lensi räjähdyksen paineaallosta ilmaan, hajosi kahtia ja jäi sortuvan seinän alle.

Vauva kuoli, samoin hänen äitinsä ja isoäitinsä eli Juri Glodanin vaimo ja anoppi.

Glodan kutsuu kuollutta tytärtään pyhäksi lapseksi. Vauva eli joulusta pääsiäiseen. Hän syntyi 4. tammikuuta ja kuoli 23. huhtikuuta Venäjän iskussa.

”Vanhempien ei pitäisi joutua hautaamaan vauvojaan”, isä sanoi suomalaiselle toimittajalle.

70 000 kuollutta venäläistä

Venäläisiä sotilaita kuolee Venäjän hyökkäyssodassa joka päivä. Joka päivä äidit menettävät poikiaan, vaimot miehiään ja lapset isiään.

Venäjän puolustusministeriö piilottelee tietoja kuolleista venäläissotilaista. Kun Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa oli käyty vuosi, riippumaton kansainvälinen tutkimus arvioi, että 70 000 venäläistä oli kaatunut.

”Hullujenhuone, sekamelska. Hyvä, etten menehtynyt omien ampumana”, sanoi rintamalta haavoittuneena palannut venäläismies suomalaiselle toimittajalle.

Eräs venäläissotilaan äiti kertoi lehdelle: ”Heille sanottiin, että on harjoitus, ja sen varjolla heidät vietiin toiseen maahan. Miksi heidän pitää kuolla?”