EUROOPAN
TUKALA
TULEVAISUUS

Kesä 2022 on varoitus siitä, mitä Euroopalla on edessä ilmastonmuutoksen edetessä. Lämpöennätyksiä on rikottu Britanniasta Välimerelle. HS:n erikoisartikkeli näyttää paahtuvan, kuivuvan, roihuavan ja sulavan Euroopan.

Matilda Jokinen HS, teksti

Kun Elbejoen pinta laskee, esiin nousee kivi, jossa on kaiverrus vuodelta 1616. ”Kun näet minut, itke”, kivessä lukee saksaksi.

Tänä kesänä vaikeista oloista ovat varoittaneet Tšekkien historiallisten nälkäkivien lisäksi myös viranomaiset ja tutkijat ympäri Eurooppaa. Maanosassa on rikottu lämpö- ja kuivuusennätyksiä, jotka tuovat ilmastonmuutoksen etenemisen näkyväksi.

Esimerkiksi Britannian Coningsbyssa mitattiin heinäkuussa 40,3 asteen hellelukema.

Tämä on hälyttävää ja poikkeuksellista, sanoo sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimuksen päällikkö Hilppa Gregow Ilmatieteen laitokselta. Hänen mukaansa 40 asteen rajan ylittämistä olisi tuskin nähty ilman ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

”Nykyisessä lämmenneessäkin ilmastossa näin korkeat lukemat ovat poikkeuksellisia. Todennäköisyys on noin kerran tuhannessa vuodessa.”

Lukeman poikkeuksellisuus ei tarkoita, etteikö vastaavia lämpöennätyksiä tultaisi näkemään ympäri Eurooppa tulevina vuosina. HS:n grafiikat havainnollistavat kesän poikkeuksellisia sääilmiöitä: Eurooppamme paahtuu, kuivuu, roihuaa ja sulaa.

Paahde

Helleaallot voimistuvat Euroopassa muuta pohjoista pallonpuoliskoa nopeammin. Kesät 2021 ja 2022 ovat olleet poikkeuksellisen kuumia.

Kesä–heinäkuu oli Euroopassa mittaushistorian toiseksi lämpimin. Kaikkein lämpimimmät kesän ensikuukaudet koettiin vuotta aiemmin, kesällä 2021.

Tänä kesänä hellejaksot ovat koetelleet erityisesti Länsi-Eurooppaa.

Kesästä 2022 voi tulla kokonaisuutena vielä kesää 2021 lämpimämpi, sillä kuluvana elokuuna helteet ovat jatkuneet.

”Se on todennäköistäkin”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen.

Asiantuntijat varoittavat, että Euroopan hellejaksot käyvät tulevaisuudessa koko ajan yleisemmiksi. Samalla ne ovat aiempaa pidempiä ja kuumempia.

Espanjassa koettiin jo tänä kesänä ennätyksellisen pitkä ja intensiivinen yli kahden viikon hellejakso 9.–26. heinäkuuta. Iberian niemimaalla mitattiin myös enemmän yli 35-asteisia päiviä kuin koskaan aiemmin.

Vaikka ilmastonmuutos nostaa koko maailman lämpötiloja, kärsii juuri Eurooppa rajujen helleaaltojen voimistumisesta selvästi muuta pohjoista pallonpuoliskoa enemmän. Tuoreen tutkimuksen mukaan hellejaksot ovat viimeisen 40 vuoden aikana lisääntyneet Euroopassa ainakin kolme kertaa nopeammin kuin samalla korkeudella esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Syynä ovat suihkuvirtaukset.

Kuiva kausi

Yli puolet Euroopan pinta-alasta kärsii kuivuudesta, joka on todennäköisesti pahin satoihin vuosiin.

Euroopan joet eivät virtaa kuten ennen, vaan osa niistä on muuttunut kahluualtaiksi. Kuivuus ja sateiden puute on laskenut vedenpintaa monissa suurissa joissa, kuten Tonavassa, Reinissä ja Pojoessa.

Kuivunut Savoureuse-joki Belfortissa Itä-Ranskassa.

Asiantuntijoiden mukaan noin 60 prosenttia Euroopan pinta-alasta kärsii kuivuudesta. Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (JRC) on varoittanut, että tämänhetkinen kuivuus saattaa olla Euroopan pahin 500:aan viime vuoteen.

Seuraavat kartat havainnollistavat merkittävän muutoksen kuivuudessa.

Kuivuudesta kärsivät alueet Euroopassa 2021.

2022 kuivuudesta kärsivät alueet ovat levinneet laajalle.

Esimerkiksi Ranskassa oli mittaushistorian kuivin heinäkuu. Tavallisesti sateisessa Britanniassakin hallitus on antanut kuivuusvaroituksen.

Aavikoituvat maat menettävät hedelmällisyytensä, ja kuivuudesta kärsivät myös eläimet. Lisäksi kuivuus nakertaa taloutta.

Sadot tuhoutuvat, eikä rahtiliikenne pääse kulkemaan kuivuneissa joenuomissa. Paikallisviranomaiset ovat rajoittaneet joillain alueilla vedenkäyttöä, sillä pohjavesivarannot ovat laskeneet huolestuttavan matalalle.

Palava maa

Kuivuus ja kuumuus ovat luoneet täydelliset olosuhteet metsäpalojen syttymiselle ja leviämiselle. Roihuavat metsät ovat kasvattaneet päästöjä.

EU:n tilastojen perusteella Euroopan metsäpalot ovat polttaneet jo yli 660 000 hehtaaria maata. Jos metsien roihuaminen jatkuu samalla tahdilla, tuli tuhoaa tänä vuonna yli miljoona hehtaaria maata. Se olisi vuonna 2006 alkaneen tilastoinnin ennätys.

Lisääntyneet metsäpalot tarkoittavat kasvavia hiilidioksidipäästöjä. Esimerkiksi Espanjassa raportoitiin heinäkuun helleaallon aikana historiallisen korkeat hiilidioksidipäästöt.

12. elokuuta Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF) varoitti suuren osan Länsi-Euroopasta olevan ”äärimmäisessä metsäpalovaarassa”.

Palojen seurauksena tuhannet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa. Pelkästään Ranskan Bordeaux’n viimeviikkoisen palon tieltä pakeni noin 10 000 ihmistä.

Jäähyväiset jäätiköille

Ilmaston lämpeneminen pienentää arktisen alueen jääpeitettä. Hellejaksot ovat nopeuttaneet vuoristojään sulamista Alpeilla.

Alppien jäätiköt ovat sulaneet tänä kesänä niin nopeasti, että ne menettävät tällä tahdilla enemmän jäämassaa kuin kertaakaan kuluneiden 60 vuoden aikana, selviää Reutersille jaetusta datasta.

Alppien pohjoisosissa, Saksan puolella sijaitseva Blaueis-jäätikkö elokuussa 2021.

Elokuussa 2022 saman alueen jääpeite on vähentynyt.

Alppien poikkeuksellisen pieneen jäämassaan vaikuttavat kuluvan kesän helleaallot ja viime talven lumisateiden vähäisyys. Laskettelukeskuksesta tunnetussa Sveitsin Zermattin alppikylässä lämpötilat nousivat heinäkuussa lähes 30 asteeseen.

Heinäkuun hellejakson aikana veden jäätymiskorkeus kipusi ennätyksellisesti yli 5 000 metriin eli Mont Blancin korkeudelle, kun se on tavanomaisesti kesällä noin 3 000–3 500 metrissä.

Kokonaisuudessaan arktisten alueiden ja vuoristojen jäiden sulaminen on voimistunut 1990-luvulta lähtien.

Seuraukset ovat pitkäkestoiset, sillä kun pysyvä jääpeite on kerran sulanut, ei vastaavaa jäätä tule enää helposti takaisin. Pysyvän jään saaminen edellyttäisi useita kylmiä ja runsasvetisiä perättäisiä vuosia.

Muutokset jääpeitteen määrässä, muodossa ja koostumuksessa voivat lisätä maanvyörymien riskiä ja uhkaavat paikallisia elämänmuotoja.

Linnunmaitoa lämpimämpää

Merivesi lämpenee. Meduusat ja levät ovat lisääntyneet paikoin yli 30-asteisessa Välimeressä.

Välimerestä on mitattu kesän aikana 30-asteisia lukemia. Joillain alueilla merenpinnan lämpötila on ollut jopa viisi astetta tavanomaista korkeampi.

Espanjan Ilmatieteen laitos (Aemet) raportoi, että lämmin merivesi oli lisännyt meduusojen ja levän määrää Välimeren rannikoilla. Lisäksi se varoitti trooppisista ja paahteisista öistä.

Aiemmin tutkijat ovat havainneet, että Välimeren lämpöaallot vuosina 2015–2019 aiheuttivat massatuhoja useille lajeille. Samalla korallit muuttuivat valkeiksi ja haitalliset levät lisääntyivät.

Euroopan meret ovat lämmenneet jo yli 150 vuoden ajan, mutta kuumeneminen on kiihtynyt erityisesti 1970-luvun lopulta lähtien.

Lämpeneminen horjuttaa merien kasvi- ja eläinkunnan välistä tasapainoa, kertoo apulaispääsihteeri ja erityisasiantuntija Jannica Haldin Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissiosta (HELCOM). Lämmin vesi esimerkiksi hidastaa suurten ja nopeuttaa pienten kalojen kasvua. Se sekoittaa ravintoketjua.

Vaikka vesistöjen lämpeneminen on huolestuttavaa, se on vain yksi osa kokonaisuutta. Ilmastonmuutoksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

”Merien tasapainoa horjuttavat myös ilman lämpötilan nousu, meriveden happamoituminen, jäätiköiden sulaminen ja muutokset sademäärissä”, Haldin sanoo.

”Korkeammat lämpötilat ovat yksi eläin- ja kasvilajien rasitusta lisäävä asia. Kun rasitteita on liikaa, korttipakka romahtaa.”

Tempoileva tulevaisuus

Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä ja lukkiutuneita säätiloja. Helle- ja sadekaudet eivät ota loppuakseen kerran alettuaan.

Kesällä 2021 Länsi-Euroopan joet tulvivat voimakkaiden sateiden seurauksena. Yli sata ihmistä kuoli ja lukuisat kylät murskautuivat vesimassan alle. Tämän kesän vitsauksia ovat puolestaan rajut helteet ja kuivuus.

”Edessä ei ole lineaarinen muutos, vaan vuosien välinen vaihtelu käy entistä äärevämmäksi”, Ilmatieteen laitoksen Gregow sanoo.

Koska Suomi on pitkä ja osin arktinen maa, saatamme tulevaisuudessa jonain vuonna kokea kaikki säiden ääripäät peräjälkeen. Mutta vielä tilanteemme on verrattain hyvä.

Siksi meidän pitäisi nyt Gregowin mukaan tarkkailla, mitä Keski- ja Etelä-Euroopassa tapahtuu.

”Muiden maiden kokemukset voivat lisätä ymmärrystä siitä, kuinka haavoittuvaisia yhteiskuntamme ovat. Meidän on opittava toimimaan luontoa kunnioittaen ja niin, että saamme jatkossakin turvattua hyvän elämän kaikille.”

Matilda Jokinen, teksti

Reuters ja Zuma, kuvat ja videot

Boris Stefanov, alkuanimaatio

Janne Elkki, videoiden editointi

Tuuli Huotari, grafiikka

Jenni Virtanen, tuottaminen ja tekstin editointi

Taru Ukkola, ulkoasutuottaminen