Sonia Zaki HS, teksti
Mikko Suutarinen, kuvat
Pikku Huopalahden nuorisotalo näyttää samalta kuin 20 vuotta sitten. Hassuja värejä ja ulko-oven yllä purjeen näköinen katos.
Kasvoin Pikku Huopalahdessa. Lapsen silmin se oli jättimäinen labyrintti. Munkkiniemen, Meilahden ja Haagan saartaman kaupunginosan läpi kulkee vain yksi tie, jota voi ajaa autolla.
Pikku Huopalahti oli uusi paikka. Se rakennettiin pääosin vasta 1990-luvulla. Sitä pidettiin postmodernin arkkitehtuurin kokeilukenttänä Suomessa. Talot olivat kaiken värisiä ja muotoisia.
Lapsena hahmotin alueen kadunnimien sijaan eriväristen kerrostalojen ja niiden pihojen avulla. Asuin ”violetilla pihalla” eli pihapiirissä, jonka tunnisti violetista talosta. Naapurissa oli ”punainen piha” ja ”sininen piha”.
Lapsena en ymmärtänyt, että pihojen välillä oli muitakin eroja kuin niitä reunustavien asuintalojen värit. Pikku Huopalahteen on ripoteltu vieri viereen omistusasuntoja ja kaupungin vuokrataloja.
Eri pihojen lapset leikkivät yhdessä. Meillä oli erilaiset kodit. Osan vanhemmat olivat syntyperäisiä helsinkiläisiä, jotkut olivat muuttaneet kaupunkiin maaseudulta. Oli lapsia, joiden vanhemmat olivat paenneet sotaa Somaliasta tai entisestä Jugoslaviasta. Ja oli kaltaisiani lapsia, joiden kotona puhuttiin suomea mutta myös jotain toista kieltä.
Pikku Huopalahdessa on aina asunut paljon maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään.
2000-luvun alussa minä ja naapuruston lapset kävimme nuorisotalolla bänditreeneissä ja askartelukerhossa. Olin siihen aikaan alakoulussa. Pienessä liikuntasalissa harjoittelimme soittamaan ja laulamaan Gimmelin kappaleita. Aulassa tein kynttilöitä vanhemmilleni joululahjaksi.
En ole käynyt nuorisotalolla sen jälkeen.
Pikku Huopalahden nuorisotalo
Tiistai 8. marraskuuta 2022
Klo 17.30.
Avaan tutun punareunuksisen lasioven.
Tummansininen sohva nojaa seinään, johon on maalattu graffiti. Sohvalla ei nyt istu lapsia vaan teinejä ja nuoria aikuisia.
Faduma ja Bahara odottavat, että Yaxye saapuu paikalle. Faduma on Yaxyen lapsuudenkaveri, pukeutunut hiukset peittävään huiviin ja pinkkiin velour-asuun.
Yaxye Mohamud on kutsunut Faduman ja lukiota käyvän Baharan ohjaamaan Movementin toimintaa.
Movement on Yaxyen ja kahden tämän lapsuudenystävän perustama järjestö, jonka tarkoitus on järjestää nuorille tekemistä ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Siitä on tullut pieni ilmiö sellaisten pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten keskuudessa, joilla on juuria Suomen ulkopuolella, varsinkin Lähi-idässä ja Afrikassa.
Klo 18.30.
Teini-ikäisiä poikia valuu nuorisotalolle. Heitä on parisenkymmentä. He ovat pukeutuneet tummiin vaatteisiin, eikä juuri kukaan riisu ulkotakkiaan sisällä. Tuulipukuja, collegeasuja, toppatakkeja. Joillain on pienet langattomat kuulokkeet korvissa.
Yaxye on tullut paikalle. Hän tervehtii nuoria nimellä, kättelee tai halaa.