Eduskunnan puheliaimmat kansanedustajat ovat pitäneet täysistunnoissa hengästyttävän määrän puheita. Tässä he ovat.
Sonia Zaki HS, teksti
Eduskunnan täysistunnoissa on pidetty yli 969 000 puheenvuoroa, melkein miljoona puhetta.
Osaa puheista on vaikea unohtaa. Pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk) selitti, miten salaiset Irak-asiakirjat olivat päätyneet hänelle ”pyytämättä ja yllätyksenä”. Demaripääministeri Paavo Lipponen ärähti keskustalaisille: ”Me kyllä tapaamme nahkurin orsilla.”
Pääministeri Antti Rinne (sd) taas sotkeutui Postin työehtosopimuskiistaan täysistunnossa, ja lopulta keskustan kärsivällisyys loppui. Kokoomuslainen valtiovarainministeri Alexander Stubb puolestaan antoi eduskunnalle väärän prosenttiluvun. Kielteisen julkisuuden kierre kiihtyi.
Mutta suurinta osaa puheista ei muista kukaan. Ei aina edes puhuja itse.
Yksikamarisen eduskunnan ensimmäinen puheenvuoro pidettiin toukokuussa 1907. Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston tutkijat ovat rakentaneet palvelun, jonka avulla kuka tahansa voi tutkia kaikkia sen jälkeen pidettyjä puheita. Ensimmäistä kertaa koskaan on mahdollista selvittää, ketkä ovat eduskunnan historian puheliaimmat kansanedustajat.
Yksitoista puheliainta kansanedustajaa ovat pitäneet tuhansia puheenvuoroja.
Ben Zyskowicz
Kukaan muu nykyisistä kansanedustajista ei ole ollut eduskunnassa yhtä pitkään kuin kokoomuksen Ben Zyskowicz. Hän on ollut kansanedustajana 43 vuotta.
Siinä ajassa ehtii puhua paljon. Kuten perusoikeustulkinnasta (usein liian kireää), ammattiyhdistysliikkeestä (hallitus ei tarvitse sen hyväksyntää) ja tupakoinnista (parveketupakoinnin voisi kieltää).
Zyskowicz on brittiläistyyppinen puhuja ja kommentoija, kuvailee Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares. Hän kirjoittaa Zyskowiczin elämäkertaa.
”Sellainen, joka jaksaa etsiä heikkoja kohtia vastustajassa. Pyrkii argumentoivaan ja debatoivaan tyyliin.”
Zyskowicz ei pelkästään puhu. Hän keskeyttelee muita.
Täysistunnoissa toisen puheenvuoron voi keskeyttää välihuudolla, lyhyellä ja usein ironisella huudahduksella. Ne ovat olennainen osa parlamentaarista puhetyyliä.
Vares ajattelee, että hyvissä välihuudoissa huutaja saa puhujan kiinni epäjohdonmukaisuudesta tai asiantuntemattomuudesta. Sellaisia Zyskowiczin välihuudot hänen mielestään ovat.
Zyskowicz on eduskunnan kaikkien aikojen toiseksi ahkerin välihuutelija. Tällä vaalikaudella hän on keskeyttänyt pelkästään Krista Kiurun (sd) 84 kertaa.
Ruotsissa puhutaan åsiktskorridorista, mielipidekäytävästä. Se kuvaa sitä, mistä yhteiskunnassa on sopivaa puhua.
”Toiset mahtuvat, toiset jäävät ulkopuolelle”, tutkijatohtori Johanna Vuorelma sanoo. Hän tutkii politiikkaa Helsingin yliopistossa.
Vuorelma pitää Zyskowiczia poikkeuksena puheliaimpien joukossa. Zyskowicz edustaa isoa puoluetta, ja hänen näkemyksensä ovat viime vuosikymmeninä usein olleet konsensuksen mukaisia.
Monet häntä puheliaammat edustajat ovat toisenlaisia. He ovat tuoneet esiin näkemyksiä, jotka eivät ole omana aikanaan mahtuneet suomalaiselle mielipidekäytävälle. Arvostelleet markkinataloutta, olleet huolissaan ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta, vastustaneet maahanmuuttoa, EU:ta tai euroa.
”Eduskuntasali on paras mahdollinen paikka tuoda esiin se, että emme kuulu tähän konsensukseen”, Vuorelma sanoo.
Isossa puolueessa voi ehkä ajatella, että huomiota puolueen politiikalle saa, kun kaikki edustajat ovat silloin tällöin äänessä.
Pienissä ryhmissä yksittäisen edustajan pitää avata suunsa useammin.
Toimi Kankaanniemi
Toimi Kankaanniemi oli 24 vuotta kristillisdemokraattien ja sen edeltäjäpuolueen edustaja. Pieni ryhmä tuotti paljon esiintymisiä. Sitten Kankaanniemi loikkasi perussuomalaisiin ja tuli valituksi puolueen listalta eduskuntaan vuonna 2015.
Kankaanniemi on ajanut konservatiivista politiikkaa ja pitänyt esillä eläkeläisten ja maakuntien asiaa.
Vuonna 1994 kehitysyhteistyöministeri Kankaanniemi erosi Esko Ahon (kesk) hallituksesta, koska ei halunnut olla viemässä Suomea Euroopan unioniin.
Taistolaiset
Isoihinkin puolueisiin mahtuu porukoita, joilla on puolueen linjasta poikkeavia ajatuksia. Heidänkin on saatava äänensä kuuluviin.
Sijoilla 9.–7. ja 5. on joukko taistolaisia: Esko-Juhani Tennilä, Marjatta Stenius-Kaukonen, Ensio Laine ja Pentti Tiusanen. Taistolaiset olivat kommunistisen puolueen neuvostomielinen vähemmistösiipi.
9. Esko-Juhani Tennilä
8. Marjatta Stenius-Kaukonen
Marjatta Stenius-Kaukonen oli kansanedustajana yhteensä 24 vuotta. Ensin SKDL:ssä, sitten Demokraattisessa vaihtoehdossa ja vasemmistoliitossa.
Stenius-Kaukonen oli asiapoliitikko, joka piti täysistunnoissa esillä etenkin sosiaali- ja terveyspolitiikan teemoja.
Hän on puheliaimpien listan ainoa nainen. Stenius-Kaukosen elinaikana naisten määrä poliittisessa päätöksenteossa on kasvanut paljon. Kun hän aloitti vuonna 1975, kahdestasadasta kansanedustajasta 46 oli naisia. Nyt naisia on 91.
7. Ensio Laine
5. Pentti Tiusanen
Täysistuntopuheenvuoro aloitetaan samoilla sanoilla, ”arvoisa puhemies” tai "arvoisa rouva puhemies".
Vaikka alku suunnataan puhemiehelle, kuulijan on mahdotonta tietää, kenelle edustaja oikeasti puhuu. Salissa istuville edustajille, omalle puolueelle, oppositiolle, hallitukselle, äänestäjille, lehdistölle...
Äänestäjiä kiinnostaa, miten oma ehdokas hoitaa työtään. Harva kansanedustaja haluaa päätyä hiljaisimpien listalle.
”Omat äänestäjät haluavat tietää, puhuuko edustajamme siitä meidän homekoulusta”, Vares sanoo.
Puheen sisältö yllättää hyvin harvoin muut edustajat. Lakiesitykset valmistellaan ministeriöissä ja hiotaan valiokunnissa. Puolueiden kannat on yleensä sovittu etukäteen, ja ne kerrotaan muille ryhmäpuheenvuoroissa.
Vares ja Vuorelma ajattelevat, että salissa puhutaan etenkin lehdistölle ja äänestäjille. Toimittajat kirjoittavat siitä, mistä salissa puhutaan. Nykyään täysistunnot lähetetään suorana televisiosta.
Osa edustajista puhuu sosiaalista mediaa varten. He tietävät, että siellä nasevat kommentit leviävät.
Suuri osa eduskuntapuheesta jää kuitenkin äänestäjiltä kuulematta. Tärkeimmät päätökset tehdään usein suljettujen ovien takana valiokunnissa. Vuorelma ajattelee, että jos valiokuntien keskustelut olisivat julkisia, puhetapa muuttuisi.
”Silloin myös valiokunnissa alettaisiin esiintyä eri yleisöille, jolloin ratkaisuihin tähtääville neuvotteluille ja puntaroivalle keskustelulle jäisi vähemmän tilaa.”
Täysistuntopuheesta puhutaan debattina. Vuorelman mielestä se ei aina ole sopiva sana.
”Debatti viittaa käsitteenä siihen, että yleisö olisi ensisijaisesti siellä salissa. Täysistunnossa esiinnytään ihmisille, jotka eivät ole paikan päällä.”
Mauri Pekkarinen
Jyväskyläläinen Mauri Pekkarinen (kesk) piti eduskunnassa esillä Keski-Suomen asioita. Niin tehokkaasti, että 1990-luvulla syntyi uusi sana, pekkarointi. Sillä tarkoitettiin kotiinpäinvetoa.
Pekkarinen työskentelee europarlamentaarikkona Brysselissä, mutta sitä ennen hän istui eduskunnassa 40 vuotta.
Siellä Pekkarinen tuli tunnetuksi ärhäkkänä oppositiopoliitikkona. Hän sai lempinimen ”eduskunnan terrieri”.
Vuosituhannen vaihteessa Pekkarinen ja Esko Aho hiillostivat hallitusta eurosta, yleensä aamusta iltaan. Sitä pidetään eduskuntaretoriikan huippukohtana.
Eduskuntauransa aikana Pekkarinen otti yhteen etenkin Zyskowiczin kanssa. Heidän väittelynsä huvitti yleisöä.
Pitääkö täysistuntopuheen viihdyttää?
”Riippuu hirveästi kysymyksestä ja puheen tarkoituksesta”, Vuorelma sanoo.
Hän ajattelee, että parlamentaarisen puheen keskeinen tarkoitus on nostaa esiin kysymyksiä, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Ja joillekin asioille huomiota voi saada enemmän ja helpommin, jos esiintyy viihdyttävästi.
Tekninen poliittinen kieli voi tuntua äänestäjistä kaukaiselta. Joidenkin tutkijoiden mielestä juuri tähän perustuu populististen liikkeiden suosio.
Populistisessa puheessa halutaan puhua kansalle ”ymmärrettävää” kieltä ja korostaa tarkoituksella poliittisen puheen vaikeutta.
Silloinkin, kun puhetta ei oikeasti ole vaikea ymmärtää.
Sulo Aittoniemi
Eivät he olleet eduskunnan ensimmäisiä populisteja. Mutta Suomen maaseudun puolueen edustajat toivat populismin suomalaiseen politiikkaan kunnolla, Vuorelma sanoo.
Smp oli perussuomalaisten edeltäjä ja maaseudun protestipuolue. Sitä ja myöhemmin keskustaa edustanut Sulo Aittoniemi meni viimeisellä kaudellaan puhelakkoon eikä enää puhunut salissa.
”Hän piti huolen siitä, että kaikki kuulivat, ettei hän enää puhu”, Vesa Vares sanoo.
Ennen eduskuntauraansa poliisina työskennellyt Aittoniemi oli teatraalinen puhuja, joka ylitti toisinaan sopivuuden rajat. Hän tuli tunnetuksi myös huomiota herättäneistä ajatuksistaan: Aittoniemi halusi tehdä bordelleista laillisia ja ehdotti itsenäisen valtion aseman tarjoamista Ahvenanmaalle.
J. Juhani Kortesalmi
1970-luvulla osa edustajista poistui näyttävästi istuntosalista, kun Smp pääsi ääneen. J. Juhani Kortesalmi valittiin eduskuntaan Smp:n listoilta vuoden 1970 eduskuntavaaleissa, joissa puolue sai vaalivoiton.
Vuonna 1973 Kortesalmi pidätettiin kahdeksi viikoksi istunnoista. Hänen esiintymistään pidettiin niin sopimattomana.
”Herra puhemies! Me elämme tällä kertaa Suomessa ja nimenomaan täällä eduskunnassa selvästi muilutuksen hengessä, ja eräs eduskuntaryhmä, Smp:n eduskuntaryhmä on joutunut muilutustoimien kohteeksi”, hän sanoi silloin.
Porttikiellot ovat harvinaisia täysistunnoissa. Niitä on annettu vain muutama. Sellaisen voi saada esimerkiksi, jos ei tottele puhemiestä tai puhuu tälle loukkaavasti.
Kesäkuussa 2019 kansanedustaja Tarja Filatov (sd) kirjoitti blogitekstin kotisivuilleen. Se käsitteli poliittisen puhetavan muutosta.
”Yksi on varmaa: eduskunnassa retoriikka kovenee”, Filatov kirjoitti.
Eduskunnassa ja julkisuudessa on viime vuosina oltu huolissaan siitä, onko politiikan kieli koventunut.
Sitä on vaikea mitata. Lasketaanko kirosanat? Kuka päättää, mitä pidetään epäasiallisena? Miten puhetta verrataan aiempien vuosien retoriikkaan? Korostuvatko yksittäiset epäasialliset edustajat mielikuvissa?
Rumaa puhetta on ollut aina. Vuonna 1999 pääministeri Lipponen sanoi kyselytunnilla luottavansa siihen, että ”Pekkarisella on tukan alla niin paljon järkeä”, että keskusta kykenee kertomaan, mitä se haluaa eläkeasiassa. Pekkarinen käyttää hiuslisäkettä.
1970-luvulla Smp:n edustajat koettelivat parlamentaarisen puheen rajoja niin, että heille annettiin huomautuksia ja lopulta porttikieltoja.
1910-luvulla poliittinen puhe oli niin rajua, että Suomi ajautui sisällissotaan. Kun sota päättyi, puheella oli hetken toisenlainen rooli. Jakautunut kansa piti yhdistää. Työpaikoilla, kouluissa, kodeissa — ja eduskunnassa.
Siellä vasemmisto ja oikeisto alkoivat löytää toisiaan. Punasotilaat armahdettiin täysistunnossa.
Erkki ”Susi” Pulliainen
Erkki ”Susi” Pulliainen näki läheltä vihreiden kehityksen valtakunnalliseksi puolueeksi. Hän on puheliaimpien listan ainoa vihreä edustaja.
Susia työkseen tutkinut Pulliainen oli Sulo Aittoniemen vastakohta. Pulliaisen puheet olivat kuivia ja korostetun asiallisia.
Ja vaikka Pulliainen oli vihreä, hän ajoi myös maaseudun asiaa. Hän julisti, että ”koko suomalainen yhteiskunta tarvitsee maaltamuuton sijasta maallemuuttoa”.
Veikko Vennamo
Tiistaina 28. toukokuuta 1974 kansanedustaja Veikko Vennamo kannettiin ulos istuntosalista.
Hän oli saanut kahden viikon työskentelykiellon eduskuntaan ja kieltäytyi poistumasta täysistunnosta puhemiehen kehotuksesta huolimatta.
”Herra puhemies! Perustuslain vastaista päätöstä ei saa panna täytäntöön. Minä pidän kiinni kansanedustajien perusoikeuksista. Minua ei pystytä erottamaan eduskunnasta”, Vennamo huusi.
(Liioitteleva heitto oli Vennamolle tyypillinen. Kyse ei ollut erottamisesta vaan väliaikaisesta porttikiellosta.)
Sitten kaksi vahtimestaria tarttui Vennamon tuoliin. Hän jäi siihen istumaan.
Smp: n perustanut Vennamo piti täysistunnoissa 13 540 puheenvuoroa. Se on lähes kaksi kertaa enemmän kuin toiseksi sijoittunut Erkki Pulliainen.
Vennamo puhui protestiksi. Hän on sanonut, että Smp:n tarkoitus oli tarjota ”sanan ruoskaa ja selviä tosiasioita”.
Täysistunnoissa Vennamo hyökkäsi etenkin presidentti Urho Kekkosen kimppuun. Hänen mielestään kekkoslainen poliittinen kulttuuri oli turmeltunut.
Vennamo puhui omaa kieltään, joka vilisi ”seteliselkärankaisia”, ”rötösherroja” ja ”vaalijallittajia”. Kieltä rakennettiin koko Vennamon perheen voimin. Monet Smp:n iskulauseista olivat Vennamon vaimon, Sirkka Vennamon keksimiä.
Vennamon kuuntelu oli kuin olisi ollut herätyskokouksessa, Timo Soini sanoo.
Soini lumoutui Vennamon puheista ja perusti perussuomalaisen puolueen. Hän kuuntelee Vennamon puheita edelleen.
Onko yksittäisillä puheilla sitten muutettu maailmaa? Sitä on vaikea selvittää.
”On hankala sanoa, että hänen ansiostaan tämä ja tämä muuttui”, Vuorelma sanoo. Jotain seurauksia puheilla kuitenkin on.
Vennamo onnistui houkuttelemaan politiikkaan uusia ihmisiä.
”Jotkut tutkijat pitävät sitä demokratian kannalta tärkeänä”, Vuorelma jatkaa.
Poliittisen historian professorin Vesa Vareksen mielestä puheita tarvitaan historian hahmottamiseen.
Joskus, kuten tänä keväänä Nato-keskustelussa, edustajat puhuvat ”suoraan arkistoon”. Myös Johanna Vuorelma pitää sitä hyvänä asiana.
”Tämä auttaa historioitsijoita myöhemmin hahmottamaan, miksi valittiin joku linja, ketkä sitä kannattivat, ketkä eivät kannattaneet, mitä silloin oli esillä. Puheet antavat pysäytyskuvan poliittisesta hetkestä.”
Osa kansanedustajista painottaa työssään täysistuntopuhumista. Toiset taas neuvottelevat kulisseissa tai verkostoituvat eduskunnan ulkopuolella.
Esimerkiksi Ilkka Kanerva (kok) on kaukana puheliaimpien kärjestä. Hän käytti täysistunnoissa 1 285 puheenvuoroa, vaikka istui eduskunnassa 46 vuotta.
”Ilkka Kanervalla oli todella laajat verkostot. Hän vaikutti kentillä, turuilla ja toreilla. Hän tunsi valtavasti ihmisiä”, Vuorelma sanoo.
Joskus puheen tarkoitus on jarruttaa muiden ajamaa politiikkaa. Toukokuussa 2021 perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen piti eduskunnan historian pisimmän puheen. Hän jarrutti EU-tukipaketin käsittelyä yli kahdeksan tuntia.
Ja ainakin puhemies Anu Vehviläinen (kesk) kuunteli.
Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professorina toimineen Kyösti Pekosen kirjassa Puhe eduskunnassa (2011) osa haastatelluista kansanedustajista kuvaili joitain täysistuntopuheita ”teatteriksi”, ”turhaksi puheeksi”, ”liiaksi puhumiseksi” ja paljon puhuvia ”häiriköiksi”.
Onko turhaa täysistuntopuhetta olemassa?
”Totta kai vastapuolen näkemykset voivat näyttäytyä turhina”, Vuorelma sanoo.
Hän ei kuitenkaan pidä yhtäkään täysistuntopuhetta turhana. Perussuomalaisten elvytyspakettijarrutukselle naureskeltiin, mutta jarrutukselle oli Vuorelman mielestä poliittinen peruste.
”Parlamentaarinen demokratia on puhetta ja puheella politikointia, ja sen keskeisin areena on eduskunnan täysistuntosali. Näen puheiden halveksunnan, vähättelyn tai ylenkatsomisen kansanedustajan suusta aika kielteisenä ajattelutapana.”
Kunnioittava suhtautuminen poliittisen puheen areenaan on olennainen osa sen oikeutusta, Vuorelma ajattelee.
Mutta mitä puheliaimmat kansanedustajat itse ajattelevat? Mitä he ovat saaneet aikaan salissa?
Perjantaina 25. toukokuuta 2018 eduskunnan täysistuntoa johti puhemies Paula Risikko (kok).
Helsingissä paistoi iltapäivällä aurinko, oli parikymmentä astetta lämmintä. Terasseilla istui ihmisiä.
Kansanedustajia poistui salista vauhdilla. Muutamat pitivät lyhyitä puheenvuoroja muiden pakatessa tavaroitaan. Pian he olivat kaikki poissa.
Risikko jäi nuijimaan päätöksiä tyhjälle salille.
Sonia Zaki, teksti
Yle, Eduskunta ja Rio Gandara, videot
Pipsa Palttala ja Jussi Pullinen, tekstin editointi
Janne Elkki ja Mikko Peura, videoeditointi
Tuomas Kaseva, tuottaminen
Taru Ukkola, ulkoasu
Kuvat: Lehtikuva (Heikki Saukkomaa, Kimmo Mäntylä, Tor Wennström, Mikko Stig), Peter Jansson, Ville Hildén, Kaisa Rautaheimo / HS ja Heikki Kotilainen / HS
Artikkelin tiedot puheenvuorojen ja välihuutojen määristä perustuvat loppuvuonna julkaistavan Parlamenttisampo-palvelun tuloksiin. Palvelu on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kehittämä. Parlamenttisammon aineisto käsittää kaikki täysistuntopuheenvuorot yksikamarisen eduskunnan ensimmäisestä täysistunnosta lähtien. Puheliaimpien listassa ja yksittäisten kansanedustajien puheenvuorojen määrissä on otettu huomioon kaikki muut paitsi puhemiehenä pidetyt puheenvuorot eli varsinaiset puheenvuorot, vastauspuheenvuorot, esittelypuheenvuorot ja ryhmäpuheenvuorot välillä 23.5.1907–6.5.2022. Puhemiehen puheenvuorot on otettu huomioon luvussa, joka kertoo yksikamarisen eduskunnan aikana pidettyjen puheiden määrän.
JULKAISTU 26.06.2022 © Helsingin Sanomat