Kiovassa käytiin vuosi sitten taistelu, joka oli ratkaiseva sekä Ukrainalle että Suomelle. Kansanedustaja Kira, baarimikko Dmytro, kriisinhallintajohtaja Antti ja venäläisiä vastaan rintamalle päätynyt majuri Jouni kertovat nyt, mitä Kiovassa todella tapahtui kohtalonhetkinä helmi–maaliskuussa 2022.
Tommi Nieminen HS, teksti
Sami Sillanpää HS, teksti
Puhelin hälytti asunnossa Solomjanskyin kaupunginosassa kello 5.10 aamulla.
Kansanedustaja Kira Rudyk heräsi soittoon ja nousi vastaamaan.
Puhelimen toisessa päässä oli joku virkailija Verhovna Radasta eli Ukrainan parlamentista. Soittaja välitti jostakin ylempää tulleen käskyn: joka ikisen Kiovan lähistöllä olevan kansanedustajan oli hankkiuduttava aamuseitsemäksi parlamenttitalolle.
Hinnalla millä hyvänsä.
Rudyk ei sitä vielä tiennyt, mutta pienet Venäjän aseistetut soluttautujaryhmät olivat jo Kiovan kaduilla. Ne pyrkivät kohti Kiovan hallintokeskusta.
"Me aloimme soitella puolueittain, montako edustajaa saisimme koolle", Rudyk muistelee.
Oli aamuyö 24. helmikuuta 2022. Parlamentin kokoontumiselle oli ennennäkemätön hätä: koko Ukrainan alueelle oli äänestettävä vielä aamun aikana sotatila.
Venäjän ensimmäiset ohjukset olivat joitakin minuutteja aiemmin osuneet strategisiin kohteisiin Kiovan ympäristössä. Pienet soluttautuneet erikoisjoukot olivat jo Kiovassa, ja VDV-maahanlaskujoukkojen ensijoukkoa tuotiin sotilashelikoptereilla Hostomelin rahtilentokentälle Kiovan luoteispuolelle.
Länsimielisen Holos-puolueen puheenjohtaja Rudyk lähti ajamaan Solomjanskyista kohti Kiovan hallintokortteleita.