Kiina oli yli 1 500 vuoden ajan suurvalta,
joka teki valtaosan maailman
keksinnöistä. Eurooppa vain ei sitä
tiennyt, eikä Kiinaa kiinnostanut muu
maailma. Nyt on toisin.

Hannu Pesonen, teksti

Getty Images, kuvat ja video

Pidämme itseämme Suomessa tehokkaina ja moderneina, digitaalisen vallankumouksen kärkipään kasvatteina. Kiinassa monet suomalaiset käytännöt tuntuvat kuitenkin auttamattoman kömpelöiltä. Kiinalaiset turistit taas kertovat usein kotonaan kokeneensa Euroopan ja Yhdysvallat kovin vanhanaikaisiksi.

Kiinan superkaupungeissa asiakkaat ovat jo tottuneet siihen, että ruokakaupan hyllyt tunnistavat heidät kännykästä ja muokkaavat hintalappuja aiempien valintojen perusteella. Ostoksia ei makseta kassalla vaan automaattisesti puhelimessa.

Kirjakaupoissa valotaulu alkaa puhutella asiakasta nimellä ja suositella kirjaa. Valvontakamera on rekisteröinyt hänet kasvojentunnistusohjelmasta, puhelin kertonut hänen sijaintinsa. Vaatekaupan peilikin voi olla tekoälyseinä. Kuvastin kertoo kullekin sopivat vetimet, miksei meikitkin.

Eikä kadun yli kannata kävellä päin punaisia: kasvokuvasi ja nimesi saattavat singahtaa heti kaikkien nähtäväksi liikennevalojen viereiselle suurelle mainostaululle, moitteiden kera.

Poliisipartiokaan ei käytä tummia lasejaan vain suojatakseen silmiään auringolta. Virkavallan edustajat poimivat niiden avulla epäiltyjä väkijoukosta. Silmälasit on varustettu kasvojentunnistusohjelmilla.

Itseriittoinen ja käpertynyt

Kiinnostavia mutta myössyvästi arveluttavia arjen ihmeitä riittää. Niistä kotinurkillaan kertova ajautuu vääjäämättä Marco Polon asemaan.

Venetsialainen idänmatkaaja vietti 1200-luvun jälkipuoliskolla yli kaksi vuosikymmentä Kiinassa. Hän asui Kublai-kaanin hovissa Khanbalikissa eli nykyisessä Pekingissä ja kierteli tämän valtakuntaa.

Polo kuvaili kotiin palattuaan ensimmäisenä eurooppalaisena kattavasti Kiinan ihmeitä, mutta joutui vaikeuksiin. Kertomukset loisteliaista, Eurooppaan verrattuna ylivertaisista kiinalaiskaupungeista ja niiden keksinnöistä, kuten paperirahasta tai ruudista, olivat useimmille aikalaisille liikaa. Ne tuomittiin pötypuheiksi tai liioitteluksi.

Tänä päivänä kuka tahansa kokemuksistaan jossain Kiinan noin 160 miljoonakaupungissa kertova voisi kokea Polon kohtalon, elleivät some ja internet auttaisi häntä todistelemaan puheitaan.

Kiina oli Polon matkakuvausten aikaan ollut suurvalta jo yli tuhannen vuoden ajan. Han-dynastian päättyessä vuonna 220 siellä asui yli 60 miljoonaa ihmistä. Polon kierrellessä Kiinaa siellä oli jo kymmeniä kaupunkeja, joissa asui enemmän väkeä kuin yhdessäkään Euroopan keskuksessa.

Paperi ehti Eurooppaan tuhat vuotta keksimisensä jälkeen, ruuti 400 vuotta ensi pamahduksesta.

Mutta Kiinan keksinnöt eivät päässeet mullistamaan maailmaa. Paperi ehti Eurooppaan vasta noin tuhat vuotta keksimisensä jälkeen, ruuti 400 vuoden kuluttua ensipamahduksista.

Kiina oli itseriittoinen ja sisäänpäin käpertynyt valtakunta. Vaikka Polon matkakuvaukset muuttivat epäilyistä huolimatta keskiajan eurooppalaisten kuvaa Kiinasta, sillä, mitä Polo kertoi kiinalaisille isännilleen Euroopasta, ei sen sijaan ollut vaikutusta näiden ajatteluun.

Oman osaamisen ja ulkomaailman tuntemuksen välillä vallitsi häkellyttävän suuri ristiriita. Kiinalaiset eivät asettaneet Eurooppaan diplomaattisia edustustoja tai pyrkineet oppimaan sen käytäntöjä. Kun Euroopan mahtavimman valtajärjestelmän eli katolisen kirkon paavin erikoislähettiläs Giovanni de Marignolli yritti luoda suhteita Kiinaan ja vietti 1300-luvulla keisarin hovissa yli 30 hengen valtuuskuntansa kanssa neljä vuotta, vierailusta ei jäänyt pienintäkään mainintaa kiinalaisiin aikakirjoihin.

Muuri suojasi vaikutteilta

Keisarikunta suojeli itseään pitkällä muurilla sekä aseistettuja hyökkääjiä että vaarallisia vieraita vaikutteita vastaan. Hallinnon arvovallan kannalta oli viisainta torjua käsitys, että jossain osattiin asioita paremmin kuin taivaallisen keisarin palatsissa.

Kiinan hallitsijasukujen halua katsella kauemmas tai laajentaa valtapiiriä laimensi sekin, että useat niistä olivat itse alun perin valloittajia. 1200-luvulta keisarivallan kaatumiseen vuonna 1912 asti kiinalaiset hallitsivat maataan itse vain vajaan kolmensadan vuoden ajan, Ming-dynastian vuosina 1368–1644. Sitä ennen valtaa pitivät mongolit, sen jälkeen taas uudet valloittajat, mantšut. Molemmat olivat jo saavuttaneet päätavoitteensa noustuaan valtaan Kiinassa ja keskittyivät lujittamaan asemaansa.

Kun Euroopassa alkoi teollinen vallankumous, Kiina taantui.

Eristäytymisellä oli seurauksensa. Euroopassa alkoi 1700-luvulla teollinen vallankumous, joka siivitti mantereen kasvuun ja kehitykseen. Kiina sen sijaan taantui ja menetti kehityskykynsä. Sen talouskasvu polki 1500-luvulta alkaen kolmensadan vuoden ajan paikoillaan. Keisarit eivät nähneet tarvetta tehostaa yhteiskuntaa, koska halpatyövoimaa riitti eikä oloja vertailtu ulkomaailmaan.

Keisariajan päättyminen ei tuonut parannusta. Sitä seurasivat sekasorron vuosikymmenet, jolloin Kiinaa tasavaltana hallinneet sotapäälliköt ja diktaattorit väänsivät kättä vallasta. Valtataistelu tiivistyi 1930-luvulle tultaessa Tšiang Kai-šekin kansallismielisen Kuomintang-puolueen ja Mao Zedongin johtaman kommunistisen puolueen väliseksi sisällissodaksi.

Kommunismi ei kohentanut

Toisen maailmansodan ajan kiinalaisia yhdisti kamppailu Japanin veristä miehitysvaltaa vastaan, mutta sen jälkeen sisällissota jatkui. Vuonna 1949 Maon kommunistinen kansanarmeija lopulta hääti Kuomintangin Taiwanille, minne se asettui omasta mielestään yhä Kiinan ainoana hallituksena.

Kommunismi ei kohentanut oloja. Kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana kymmenet miljoonat kiinalaiset menehtyivät Maon sekasortoisissa ja karmeissa kehityskokeiluissa.

Suuri harppaus vuosina 1958–1960 yritti muuttaa Kiinan maatalousvaltiosta viidessä vuodessa teollisuusmaaksi. Tuloksena oli nälänhätä, jossa menehtyi arviolta 30 miljoonaa kiinalaista.

Pian seurasi vuosien 1966–1976 kulttuurivallankumous, joka johti Kiinan kaaokseen ja sisällissodan partaalle. Mao kannusti opiskelijoita puhdistamaan älymystön, puolueen ja armeijan ”vastavallankumouksellisista ja taantumuksellisista aineksista”. Kiihkeät punakaartit tuhosivat kouluja, museoita, ikiaikaista taidetta sekä kulttuuria ja terrorisoivat koulutettua kansanosaa. Kymmenien miljoonien ihmisten elintapa tuhottiin, kaksi miljoonaa sai surmansa.

Vasta Maon kuolema vuonna 1976 rauhoitti Kiinan. Maata luotsaamaan noussut Deng Xiaoping käynnisti Kiinan talouden voittokulun uudistuksillaan ja karsi hallinnosta suuren osan Maon järjettömyyksistä.

Maailman suurin talous

Joskus 1970-luvulla kerrottiin vitsiä, jossa kysyttiin, mitä hyötyä Neuvostoliitosta on Suomelle. Vastaus oli, että se toimii hyvänä puskurivaltiona meidän ja Kiinan välissä. Vitsin ironialle naurettiin makeasti.

Enää ei naurata. Dengin uudistukset loivat pohjan valtavalle kehitykselle, jonka seurauksena Kiinan talous kasvoi Maailmanpankin laskelman mukaan vuodesta 1978 koronapandemian alkuun asti lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia. Se on enemmän kuin mihin mikään muu kansantalous on koskaan kyennyt vastaavana aikana. Sinä aikana yli 850 miljoonaa kiinalaista on noussut äärimmäisestä köyhyydestä joko siedettävään niukkuuteen tai keskiluokkaan.

Kiina ei ole enää rihkaman kopioija. Jo noin puolet patenteista menee kiinalaisille.

Ostovoimalla mitattuna Kiina on jo vuodesta 2016 lähtien ollut maailman suurin talous. Eikä se enää ole pelkkä rihkaman kopioija: vuonna 2018 myönnetyistä noin 3,3 miljoonasta maailmanlaajuisesta patentista lähes puolet meni kiinalaisille.

Kiina on rakentanut ratoja supernopeille junille jo 38 000 kilometriä.
Kiina on rakentanut ratoja supernopeille junille jo 38 000 kilometriä.

Pari esimerkkiä Kiinan kehitysvauhdista puhuvat puolestaan. Kiina on rakentanut noin 38 000 kilometrin mittaisen rataverkon 350 kilometriä tunnissa kiitäville superjunille. Yli puolet siitä on otettu käyttöön viime vuosikymmenen kuluessa. Toiseksi eniten yhtä nopeaa superjunarataa on Espanjassa, vähän yli 3 000 kilometriä – Yhdysvalloissa ei vielä metriäkään.

Aurinkopaneelien valmistuksen Kiina aloitti 2000-luvun puolivälissä, ja nyt se tuottaa jo kolme neljäsosaa aurinkopaneelien tärkeimmästä ainesosasta, monikiteisestä piistä.



Grafiikka:  Kirsi Heikkinen ja Petri Rotsten, HS. Lähteet: imf.org, data.worldbank.org ja bea.gov
Grafiikka: Kirsi Heikkinen ja Petri Rotsten, HS. Lähteet: imf.org, data.worldbank.org ja bea.gov

Hetki on koittanut

Piilota vahvuutesi ja odota oikeaa hetkeä, kuului Dengin ohje Kiinan tuleville johtajille. Se hetki on nyt koittanut, uskoo Kiinaa vuodesta 2013 johtanut presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping.

”Britannia nousi maailmanvaltaan teollisen vallankumouksen ansiosta. Yhdysvallat syrjäytti sen seuraavan teollisen vallankumouksen eli automaation tuloksena. Mutta kolmannen teollisen vallankumouksen eli tuotannon digitalisoitumisen toteuttaa Kiina”, Xi ilmoittaa.

Hänen johdollaan Kiina rakentaa paraikaa maailmanpoliittista mahtiaan määrätietoisemmin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Ero entiseen on, että Kiina haluaa nyt saada muun maailman noudattamaan käytäntöjään ja tehdä sen riippuvaiseksi.

Aikeet tulevat selviksi ”Xin ajatuksista”, joihin Kiinan johtaja on tiivistänyt poliittiset ja aatteelliset tavoitteensa ja uskomuksensa.

Kiina tulee viemään arvojaan koko maailmaan, Xi suunnittelee.

Maailma tarvitsee kipeästi uutta järjestystä, joka ei perustu enää Yhdysvaltain johtamien länsimaiden saneluun ja pelkästään niiden oikeina pitämiin arvoihin, Xi todistelee. Tämän uuden maailmanjärjestyksen luomisessa Kiinalla on päävastuu, ja se tulee viemään arvojaan edistävää mallia koko maailmaan, hän suunnittelee.

Vladimir Putinin kaoottinen hyökkäyssota Ukrainaan toimii Kiinan hyväksi. Sen seurauksena Venäjän asema on heikentynyt ja Kiinan vastaavasti voimistunut niiden maiden keskuudessa, joita Xin lännen vastapainoksi markkinoima ”moninapainen maailmanjärjestys” miellyttää.

Xi määrittelee yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet haitallisiksi ilmiöiksi, joita pitää säädellä ja rajoittaa valtion etujen nimissä.

Tie maailmanvaltaan

Kiinan jättimäinen investointihanke
ulottuu jo yli 150 valtioon.

Pekingillä on käytössään erittäin tehokas työkalu, kun se yrittää hankkia kannattajia itselleen ja yhteiskuntamallilleen. Xin avain maailmanvaltaan on hänen valtaantulovuonnaan 2013 käynnistämänsä tuhannen miljardin euron Vyö ja tie -investointiohjelma. Talouden uudeksi silkkitieksi kutsuttu hanke on siitä lähtien ollut Kiinan suuruuteen pyrkivän ulkopolitiikan taloudellinen keskipiste.



Vyö ja tie on maailman suurin kansainvälinen talousohjelma. Se ulottuu jo yli 150 valtioon. Niihin rakennetaan Kiinan luotoilla, rahoituksilla, suunnittelulla ja työvoimalla maanteitä, junaratoja, satamia, siltoja, lentokenttiä, patoja, vihreällä energialla toimivia voimaloita ja pilvenpiirtäjiä. Hankkeen rahoituspanos on monta kertaa suurempi kuin YK:n kehitysohjelmien, Maailmanpankin tai Kansainvälisen valuuttarahaston vuosibudjetit yhteensä.

Toisaalta ohjelmaa on myös kuvattu suureksi neokolonialismin valtatieksi. Sen puitteissa Kiina rakentaa velka-ansoja, jotka hyödyttävät sen pyrkimyksiä edistää maailmanjärjestystään.

Useat köyhimmät kehitysmaat ovat jo huomanneet joutuneensa Kiinan talutusnuoraan vastaanotettuaan houkuttelevan halpakorkoisia ja pitkäaikaisia kiinalaisluottoja, joiden takaisinmaksuun niillä ei kuitenkaan ole varaa.

Aineellisella hyvällä ostetaan aineettomia etuja, sillä Kiina edellyttää velallisiltaan lojaaliutta ja kuuliaisuutta. Se on sitouttanut Vyö ja tie -ohjelmalla vajaassa vuosikymmenessä YK:hon ja moniin kansainvälisiin järjestöihin uskollisen kannattajavaltioiden joukkonsa. Ne myötäilevät Pekingin kantoja niin Hongkongista, Taiwanista kuin muistakin Kiinalle keskeisistä kansainvälisistä kysymyksistä päätettäessä.

Koska Kiina suosii hankkeiden maksuvaluuttana omaansa, Vyö ja tie edistää oleellisesti sen tavoitetta nostaa rahayksikkönsä yuan kansainvälisenä maksuvälineenä dollarin ja euron rinnalle.

Isä kehitti rahasammon

Maailmasta tulee parempi paikka, kun vapaa markkinatalous korvataan kiinalaisella tiukasti säännellyllä valtiokapitalismilla, Xi korostaa. Hänellä on henkilökohtaisia syitä kantaansa.

Vain runsaan sadan kilometrin säteellä toisistaan sijaitsevat Guangzhoun, Shenzhenin ja Hongkongin pilvenpiirtäjät ja suisto, jossa Helmijoki laskee Etelä-Kiinan mereen. Juuri nämä eteläisen Guangdongin maakunnan seudut ovat olleet Kiinan talouskasvun ja innovaatioiden syvintä sydänmaata siitä lähtien kun Deng vuonna 1978 nimitti maan nykyisen johtajan isän Xi Zhongxunin johtamaan niitä.

Guangzhoun uuden futuristisen keskuksen alla kulkee oma minimetro tihein pysäkein.
Guangzhoun uuden futuristisen keskuksen alla kulkee oma minimetro tihein pysäkein.

Vanhempi Xi oli aiemmin ollut Kiinan varapääministeri ja Maon pitkäaikainen taistelutoveri sisällissodan ajoilta. Hän joutui kuitenkin kulttuurivallankumouksen aikana Maon vainoharhaisten puhdistusten uhrina vankilaan. Maon kuoltua Deng palautti Xin puoluejohtoon ja lähetti hänet Guangdongiin. Hänen tehtävänsä oli ratkaista puolueen arvovaltaa ja asemaa vakavasti horjuttava kriisi, jonka aiheutti kansalaisten massapako viereiseen Britannian hallitsemaan Hongkongiin.

Xi Zhongxun tarjosi Dengille selkeän selityksen. Hongkong houkutteli kansalaisia, koska se oli Kiinaa paljon rikkaampi, mutta nämä pysyisivät aloillaan, jos heillekin annettaisiin samanlaiset mahdollisuudet vaurastua. Xi ehdotti ratkaisuksi erityistalousaluetta Hongkongin rajalla sijaitsevaan Shenzheniin. Siellä voitaisiin kokeilla, toimisiko hänen teoriansa.

Deng suostui. Xi vanhempi kehitti Shenzhenistä ja neljästä muusta erityistalousalueesta sekä rahasammon että koelaboratorion kommunismin ja kapitalismin erikoissuhteesta. Maastapako kääntyi nopeasti väestö- ja rahavirraksi Kiinaan, kun sekä hongkongilaiset että kansainväliset yritykset alkoivat sijoittaa houkutteleville kasvuseuduille. Kiinan talouskasvu oli laukaistu käyntiin.

Kansalaiset saavat vaurastua, kunhan eivät kyseenalaista puolueen valtaa.

Siitä lähtien Kiinaa on hallittu sanattomalla yhteiskuntasopimuksella, jonka ydin on, että kunhan kansalaiset eivät kyseenalaista puolueen yksinvaltaa, he saavat vapaasti vaurastua ja valtio tuottaa heille hyvinvointia.

Kiinassa on tätä nykyä toiseksi eniten miljardöörejä maailmassa, kaikkiaan noin 600. Puoluejohto on kuitenkin pitänyt huolta siitä, että he eivät pääse vaurautensa turvin sanelemaan politiikan tai talouden suuntaviivoja. Tarvittaessa siitä muistutetaan tylysti. Kun verkkokauppa Alibaban perustaja ja omistaja, monimiljardööri Jack Ma erehtyi syksyllä 2020 arvostelemaan maan talouspolitiikkaa, hänen rahoitusyhtiönsä osakeanti peruttiin ja hän katosi julkisuudesta kuukausiksi.

Kiinan tunnetuimman teknologiayrityksen pääkonttori sijaitsee Shenzhenissä.
Kiinan tunnetuimman teknologiayrityksen pääkonttori sijaitsee Shenzhenissä.

Shenzhenin kaupungissa asui erityistalousalueen perustamisen aikoihin noin 50 000 ihmistä, nyt noin 13 miljoonaa. Alue tuotti aluksi liukuhihnoiltaan halpoja vaatteita, teknorihkamaa ja kopioita, mutta nyt se on Kiinan Piilaakso, huipputekniikan keskus, joka vetää puoleensa kansainvälisiä kasvuyrityksiä. Sieltä on peräisin noin puolet kiinalaisista kansainvälisistä patenteista ja jopa 80 prosenttia maailman älypuhelimista.

Juuri näin pitää toimia muuallakin, Xi uskoo.

Susisoturit lobbareina

Xin tavoitteet haastavat varsinkin Yhdysvallat niin suoraan, että idän ja lännen kahden suurvallan kamppailu maailmanvallasta todennäköisesti leimaa kansainvälisen politiikan suurta kuvaa lähivuosikymmenet.

Molemmat tunnistavat tilanteen. Yhdysvaltain uusin kansallinen turvallisuusstrategia määrittelee Kiinan ainoaksi valtioksi, joka haluaa muuttaa kansainvälistä järjestystä ja jonka taloudelliset, diplomaattiset, sotilaalliset ja teknologiset kyvyt myös mahdollistavat sen. Vastaavasti Kiina pitää Yhdysvaltoja vaarallisimpana vastustajanaan.

Xi on lähettänyt valtakaudellaan susisoturit ajamaan asiaansa. Susisotureiksi kutsutaan Kiinan etuja ärhäkästi edistäviä ulkopoliitikkoja ja diplomaatteja, jotka on ohjeistettu reagoimaan heti, kun Kiinan asemaa, oikeuksia ja etuja arvostellaan tai uhataan. Nimensä susisoturit ovat saaneet kiinalaista patriotismia hehkuttavasta toimintaelokuvasta, jonka sankari tekee iskuja Kiinan puolesta maailmalla.

Tiivistettynä:Kiinalle ei enää ryppyillä, eikä se enää kuuntele suu supussa, jos sen etuja loukataan.

Pieni punainen puhelinsovellus

Ärhäkkyys ei silti tarkoita, että Xi pyrkisi sotilaallisiin yhteenottoihin. Häntä pidetään harkitsevana ja turhia riskejä kaihtavana reaalipoliitikkona.

Kiina haluaa kuitenkin osoittaa, että se on tosissaan – ja pystyy myös ajamaan asiaansa.

Siksi Peking vahvistaa koko ajan myös sotilaallista kykyään siten, että se tarvittaessa voi toteuttaa kaksi päätavoitettaan: Taiwanin liittämisen Kiinaan ja Etelä-Kiinan meren muuttamisen omaksi sisämerekseen.

Kiinalla on Taiwanin alueella ja Etelä-Kiinan merellä sotavoimia enemmän kuin USA:lla.
Kiinalla on Taiwanin alueella ja Etelä-Kiinan merellä sotavoimia enemmän kuin USA:lla.

Kiinalla on jo molemmilla alueilla sotilaallista voimaa ja suorituskykyä enemmän kuin Yhdysvalloilla, arvioivat myös monet yhdysvaltalaiset asiantuntijat.

Kiinalla on muitakin tärkeitä etuja Yhdysvaltoihin verrattuna. Se on jo kauan voinut rakentaa johdonmukaista ja pitkäjänteistä ulkopolitiikkaa ilman että sen on tarvinnut kantaa huolta, vaihtuvatko valta ja ulkopoliittiset tavoitteet aina seuraavissa vaaleissa.

Xillä on tällä hetkellä todennäköisesti enemmän valtaa kuin kenelläkään muulla maailmassa, mikä takaa hänelle poikkeuksellisen vahvat edellytykset viedä suunnitelmiaan eteenpäin.

Viime lokakuussa pidetyssä kommunistisen puolueen kokouksessa Xi valitutti itsensä jo kolmannelle viiden vuoden pääsihteerikaudelle. Hän on johdonmukaisesti täyttänyt hallinnon avainpaikat uskollisilla tukijoillaan.

Xin ajatusten painoarvo on noussut Maon ajatusten veroiseksi.

Uusi keisari on kirjauttanut tavoitteensa kommunistisen puolueen virallisiksi opinkappaleiksi jo vuonna 2017. Sen jälkeen kun ”Xin ajatukset” liitettiin puolueen peruskirjaan, niiden painoarvo on noussut Maon ajatusten veroiseksi.

Käytännössä Xin opit ovat ajaneet Maon ohi. Ne ovat puolipakollista luettavaa kaikille kännykkää kantaville kiinalaisille, ja niitä päntätään pääaineena puolueen keskuskoulussa, joka valmistaa Kiinan tulevien johtajien terävintä kärkeä niin keskushallintoon kuin maakuntiinkin.

”Maolla oli pieni punainen kirjansa, mutta Xillä jotain paljon parempaa: pieni punainen matkapuhelinsovellus”, tiivistävät hänestä kirjan kirjoittaneet saksalaiset pitkän linjan Kiinan-kirjeenvaihtajat Stefan Aust ja Adrian Geiges.

Kireässä liekaköydessä

Kiinan tavoitteita edistää oleellisesti sekin, että Xi uskoo aidosti asiaansa. Aust ja Geiges pitävät häntä puhdasoppisena kommunistina, joka pyrkii myös elämään niin kuin opettaa.

Koska Xi uskoo asiaansa, muidenkin on uskottava. Hän paimentaa kansalaisia vielä edeltäjiäänkin tiukemmin puolueen ruotuun.

Kiinalaiset eivät ole koskaan olleet vapaita siinä mielessä kuin länsimaissa käsitetään. Keisarivalta piti kansalaiset vuosituhansien kireässä liekaköydessä. Samaa jatkoivat tasavallan ajan diktaattorit, sisällissodan jälkeen kaikkivaltias kommunistinen puolue.

Xin valtakaudella mielipiteenvapaus on kaventunut entisestään. Ahkera ideologinen muokkaus puolueen erehtymättömyyden ja ”vallankumouksellisen ajattelutavan” puolesta on kasvanut samassa suhteessa.

Toisinajattelijoita odottaa pitkä piina entistä keveämmin perustein. Keisarien Kiinassa joutuminen oikeuden eteen merkitsi käytännössä lähes aina rangaistusta. Sama käytäntö vallitsee edelleen Kiinan kansantasavallassa: nykyäänkin oikeudenkäynti johtaa 99-prosenttisella varmuudella tuomioon.

Tarkoitus pyhittää keinot,
ja valtion etu ylittää aina yksilön.

Xin toimiin liittyy sama armottomuus kuin monien muidenkin itseään ainoana oikeauskoisena pitäneiden valtiaiden ratkaisuihin häntä ennen: tarkoitus pyhittää keinot, ja valtion etu ylittää aina yksilön.

Xi on valtaan noustuaan kiihdyttänyt selvästi edeltäjiensä aloittamaa kampanjaa vähemmistökansojen kiinalaistamiseksi ja sulauttamiseksi väkisin valtaväestöön. Vaikka ”peruskiinalaisia” eli han-kiinalaisia on yli 90 prosenttia väestöstä, Kiinassa on yli 50 etnistä vähemmistöä. Ja vaikka mandariinikiinaa käytetään kaikissa kouluissa ja sitä puhuu äidinkielenään yli puolet väestöstä, Kiinassa puhutaan myös yli sataa muuta kieltä.

Kaikista kansalaisista on tehtävä ”kunnon kiinalaisia”, sillä se lisää heidän hyvinvointiaan ja onneaan, johtaja opettaa. Se on tarkoittanut varsinkin tiibetiläisten ja Xinjiangissa asuvien uiguurien kiihtyvää sortoa.

Tietosuojaa ei ole

Kansalaisten kontrollointia siivittää Kiinan nopea kasvu digitaalisen ja elektronisen tietotekniikan kärkimaiden joukkoon. Tätä kasvua taas on nopeuttanut juuri sama asia toisinpäin: valta kontrolloida kansalaisia.

Kiinan digitaalista kehitystä edistää ratkaisevalla tavalla se, ettei siellä ole käytännössä minkäänlaista tietosuojaa. Tekoälyä ja erilaisia digitaalisia sovelluksia voidaan ottaa käyttöön, kokeilla ja jalostaa kaupallisiksi sovelluksiksi piittaamatta lainkaan siitä, millaisia ristiriitoja toimet luovat käyttäjien perusoikeuksien kannalta.

Lisäksi Kiinalla on 1,4 miljardin pääasiassa kuuliaisen ihmisen kotimarkkinat, joilta se voi aina halutessaan sulkea pois ulkomaiset kilpailijansa.

”Kun minkäänlaisia eettisiä rajoja ei ole, voi tehdä valtavia teknologisia edistysaskelia”, muistuttaa uiguurisyntyinen yhdysvaltalainen ihmisoikeuslakimies Nury Turkel kirjassaan Ei pakotietä. Siinä hän kertoo, miten Kiina paraikaa tuhoaa ulkomaailmalta sulkemansa Xinjiangin maakunnan koko 12-miljoonaisen uiguuriväestön kulttuuria, historiaa, kansanluonnetta ja elämäntapoja.

Kiina on käytännössä digitaalinen diktatuuri, joka käyttää sortotoimissaan kansalaisiaan kohtaan edistyneintä valvontatekniikkaa, Turkel tiivistää.

Kasvojentunnistustekniikan kehittäminen ja käyttöönotto alkoi Pekingin kesäolympialaisissa vuonna 2008. Kisajärjestelyistä päävastuun kantoi juuri Xi Jinping. Olympialaisten menestyksekäs toteutus ilman harmillisia välikohtauksia siivitti merkittävästi hänen nousuaan valtaan.

Mielenilmausten estämisessä ja tukahduttamisessa Xi turvautui valvontakameroihin, joiden verkosto Pekingissä moninkertaistui ja kyky tunnistaa kohteensa koheni.

Valvontakameroita on asennettu jo satoja miljoonia eri puolille valtakuntaa.

Hyväksi havaittu malli monistettiin nopeasti muuallekin valtakuntaan. Xin valtakauden alkaessa vuonna 2013 Kiinassa oli sata miljoonaa valvontakameraa, vuonna 2020 jo 600 miljoonaa, Aust ja Geiges kertovat kirjassaan.

Joka puolella arkea rekisteröivät valvontakamerat seuraavat nykyään käytännöllisesti katsoen kaikkien kaupunkilaisten toimia aamusta iltaan. Monin paikoin niiden tekoälyyn ja vakoiluohjelmiin on viime vuosina kytketty ”sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä.” Se pisteyttää kansalaiset huolellisesti sen perusteella, miten he joko noudattavat tai rikkovat yhteisön sääntöjä.

Kamerat seuraavat kaupunkilaisten tekemisiä. Sääntöjen noudattamisesta saa pisteitä.
Kamerat seuraavat kaupunkilaisten tekemisiä. Sääntöjen noudattamisesta saa pisteitä.

Tilin alkusaldo on tuhat pistettä. Lisäpisteitä voi kerätä esimerkiksi uskonnollisen lahkon jäsenen ilmiantamisesta, auttamalla muutossa, kannustamalla naapuriaan laulamaan kommunistisia lauluja tai vaikkapa osallistumalla punaturistimatkoihin ja lukemalla ahkerasti Xin ajatusten matkapuhelinsovellusta.

Käytösrikkeet puolestaan syövät saldoa. Pisteitä katoaa tililtä, jos polttaa jätteitä, ei siivoa koiransa kakkoja kadulta, kävelee päin punaisia tai syö metrojunassa. Poliittisesti epäilyttäviksi ja vaarallisiksi arvotetuista teoista kuten kiellettyyn Falun Gong -lahkoon kuulumisesta voi menettää jopa sata pinnaa.

Jos tilin saldo putoaa alle 850 pisteen, saa varoituksen ja seurauksena voi olla, että asuntolainaa ei myönnetä, ei saa käyttää lentokonetta tai luotijunaa tai ei voi hakea julkisen alan työpaikkaa.

Alle 600 pisteen henkilö luokitellaan julkisesti epärehelliseksi ja hän joutuu ”merkittävän valvonnan kohteeksi”. Tällä mustalla listalla on Austin ja Geigesin mukaan jo yli 20 miljoonaa kiinalaista. Malli myös ruokkii itseään, muistuttaa Nury Turkel:

”Kun ihmiset tottuvat ajatukseen, että heitä valvotaan aina ja kaikkialla, teknologia alkaa muuttua lähes tarpeettomaksi. He alkavat automaattisesti valvoa itse itseään.”

Karanteeni kuihduttaa

Xi ja valtakoneistoeivät silti ole haavoittumattomia. Johdon suurimpia haasteita on, miten se pystyy jatkamaan tasapainoilua puolueen yksinvallan ja vapaan markkinatalouden välillä.

Puolueen yhä lujempi ote kiinalaisten arjesta ja taloudesta on viime aikoina herättänyt aiempaa suurempaa tyytymättömyyttä. Se on näkynyt harvinaisen rajuinakin mielenilmaisuina viranomaisia vastaan sekä kaduilla että sosiaalisen median keskusteluissa, tarkasta valvonnasta ja sensuurista huolimatta.

Jännitteitä ovat aiheuttaneet varsinkin Kiinan ankarat koronarajoitukset. Kiina jäi viimeiseksi merkittäväksi valtioksi, joka yritti torjua covid-19-taudin täyseristyksillä. Tylyt suurkaranteenit ovat piinanneet kansalaisten arkea ja rasittavat pahasti taloutta.

Vastustajien mielestä Xin koronapolitiikka näytti kehitystä haittaavalta ideologiselta ratkaisulta.

Viime kädessä Xin maailmanvalloituksen tulevaisuus riippuukin siitä, miten Kiinan kasvu jatkuu. Se oli hidastunut huolestuttavasti jo ennen koronapandemiaa, jolloin kansantuotteen vuosikasvu oli enää ”vain” kuuden prosentin luokkaa.

Kasvu on edelleen kaksi kertaa enemmän kuin maailmassa keskimäärin.

Kovin helposti Kiinan kelkka ei kuitenkaan käänny. Vaikka kasvuluku vuonna 2019 oli selvästi alle aiemmin vakiona pidetyn lähes kymmenen prosentin tason, se oli yhä noin kaksi kertaa enemmän kuin maailmassa keskimäärin.

”Kiina on ilmastonmuutos, Venäjä on myrsky”, Nury Turkel vertaa Putinin Ukrainan sotaa ja Xin tavoitteita.

”Myrsky menee ohi, mutta ilmastonmuutos jatkuu, ellei sitä pysäytetä.”

Hannu Pesonen on vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2023.

Lähteitä:Stefan Aust & Adrian Geiges. Uusi keisari Xi Jingping, 2022 ja Nury Turkel. Ei pakotietä, 2022.


Oikaisu 8.3. kello 13: Toisin kuin jutussa alun perin todettiin, Xi Jinping valittiin lokakuussa 2022 pääsihteeriksi, ei puoluesihteeriksi eikä presidentiksi. Valvontakameroihin ja vakoiluohjelmiin kytkettyä kansalaisten pisteytysjärjestelmää ei ole käytössä kaikkialla Kiinassa, kuten tekstissä väitettiin.

Perintöprinssi
joutui pellolle

Etuoikeutettu asema mureni kulttuurivallankumoukseen. Nykyinen presidentti pantiin teininä raatamaan maatöissä.

Xi Jinping kuuluu syntyjään kommunistisen Kiinan korkeimpaan eliittiin, tärkeimpien puoluejohtajien jälkeläisiin eli perintöprinsseihin.

Etuoikeutettu asema kuitenkin mureni kulttuurivallankumoukseen. Ensin isä Xi Zhongxun vangittiin vuonna 1966, sitten punakaartilaiset iskivät puoluejohdon lasten eliittikouluun.

Xi on muistellut pelänneensä henkensä edestä, kun hyökkääjät sanoivat ampuvansa hänet ja pakottivat häntä hokemaan aamusta iltaan Maon puheita.

Xi päätyi ”koulutusohjelmaan”, jonka puitteissa miljoonat etuoikeutetut kaupunkilaisnuoret passitettiin ankariin oloihin maaseuduille saamaan oppia vallankumouksellisesta työstä maanviljelijöiltä ja maataloustyöläisiltä. Hän päätyi 15-vuotiaana maatalousprikaatilaiseksi köyhän Shaanxin maakunnan takapajuisille syrjäkolkille.

Kiinan tuleva johtaja raatoi seitsemän vuotta pelloilla Liangjiahen kylässä. Hän asui alkeellisessa kylmässä luolassa ilman sähköä ja juoksevaa vettä.

Kyläläisillä ei ollut vessaa tai vessapaperia, lukutaitoa tai autoja – matkat taittuivat jalan tai aasikärryillä, hän on muistellut.

Kova kokemus muokkasi

Xi on korostanutuseaan otteeseen, että karu komennus muutti hänen elämänsä suunnan ratkaisevalla tavalla. Olot olivat niin kovat, että hän karkasi kylästä. Pian hänet kuitenkin otettiin kiinni, ja hän joutui puoleksi vuodeksi ojennusleirille.

Palattuaan kylään hän alkoi pyrkiä yhä sitkeämmin hänet karkottaneen ja tuominneen puolueen jäseneksi, pääsi ensin armoihin ja sitten vähä vähältä tärkeämmiksi kasvaviin vastuutehtäviin.

Kun Xi vieraili vuonna 2015 uudelleen karkotuskylässään, hän muistutti voitonriemuisesti valtavasta muutoksesta: kylään vei asfalttitie, ihmiset asuivat tiilitaloissa ja selasivat internetiä, vanhukset saivat eläkettä, kaikilla asukkailla oli sairausvakuutus, ja lapset pääsivät kouluun.

Liangjiahe on nykyään alkujaan Xin ideoiman punaisen turismin tärkeimpiä kohteita. Punaturismin tarkoitus on ruokkia kansalaisten isänmaallista ylpeyttä Kiinan noususta kolmannen luokan kehitysmaasta maailmanmahdiksi ja esitellä puolueen ja sen mahtimiesten merkitystä tässä tehtävässä.

Mallin puitteissa rakennetuille pakettimatkoille kommunistivallan historiallisesti tärkeille paikoille osallistui vuonna 2020 jo yli sata miljoonaa kiinalaista lomanviettäjää.

Hannu Pesonen, teksti

Getty Images, kuvat ja video

Kirsi Heikkinen, tekstin editointi

Petri Rotsten, grafiikka

Riku Koskelo, ulkoasu