Ylioppilaskirjoituksia voi uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Siksi myös 26-vuotias toimittaja Piritta Räsänen päätti palata kotilukioonsa korottamaan yhteiskuntaopin arvosanaansa. Onko järjestelmässä mitään järkeä?

Piritta Räsänen HS, teksti

Jukka Gröndahl HS, kuvat

Tammikuun viimeisenä päivänä kyselen Instagram-tarinassa, olisiko kenelläkään tai kenenkään pikkusisaruksella myydä lukion yhteiskuntaopin kirjoja. Tarinaan kilahtaa yksi vastaus, jossa opettajan sijaisena toiminut kaverini kyselee, mitä tarvitsen.

Olen niin vanha, että kaverini ovat opettajia eivätkä opiskelijoita, ajattelen.

Muutamaa viikkoa aikaisemmin olen etsinyt käsiini vanhan lukioni numeron ja soittanut puhelun, jollaista en olisi enää uskonut tekeväni:

”Moikka, haluaisin osallistua yo-kirjoituksiin. Mitenköhän sinne ilmoittaudutaan?”

Valmistuin yli­oppi­laaksi keväällä 2016. Nyt olen kuitenkin menossa uusimaan yhteiskuntaopin ylioppilaskokeeni. Sain siitä aikoinaan E:n, joka on arvosanoista toiseksi paras. Se ei ollut mikään huono suoritus. Koe on kuitenkin jäänyt vaivaamaan mieltäni, sillä koepäivä oli koko lukioaikani kamalin.

Olin valmistautunut kokeeseen huolellisesti ja tiesin, että minulla oli mahdollisuus hyvään arvosanaan. Paineet alkoivat tuntua koeaamuna. Vain pari tuntia ennen kirjoituksia iski vatsakipu, joka oli niin kova, että se sai minut kouristelemaan keittiönpöydän ääressä. Laahustin kumarassa koululle kirjoittamaan, mutta en uskaltanut syödä edes persikkajugurttiani ennen iltapäivää.

Kun kello löi kolme, palautin 28 konseptipaperia tarkastukseen. Huimasi.

Muistan yhteis­kunta­opin yli­oppilas­kokeeni joka kerta, kun luen juttuja lukiolaisten uupumuksesta, kovista paineista ja koetaakasta.

Viime elokuussa julkaistun Lukiolaisbarometrin mukaan 62 prosenttia vastaajista koki, että opiskelu on raskasta. Määrä on kasvanut nopeasti. Kun sama kysely tehtiin kolme vuotta sitten, näin ajatteli vain 40 prosenttia vastaajista.

Sitten omien lukioaikojeni lukiolaiset ovat kohdanneet niin monta uudistusta, että mukana pysyminen on vaikeaa. Niitä ovat esimerkiksi uudet opetussuunnitelmat vuosina 2016 ja 2021, ylioppilaskirjoitusten muuttuminen sähköisiksi vuosina 2016–2019 sekä ylioppilastutkinnon rakenteen uudistus, joka nosti suoritettavien kokeiden määrän neljästä viiteen vuonna 2022.

Olen alkanut ymmärtää, kuinka iso kuilu minun ja lukion väliin on kasvanut.

Silti eniten lukiolaisiin on luultavasti vaikuttanut vuoden 2020 valintakoeuudistus, joka muutti korkeakouluihin pääsyn perusteita. Sen myötä vähintään puolet korkeakoulujen paikoista on jaettu ylioppilastodistuksen tai ammatillisen koulutuksen lopputodistuksen perusteella.

Yo-kokeiden arvosanoilla on siis enemmän merkitystä kuin ennen. Yhä useampi yrittää korottaa arvosanojaan, sillä elokuussa 2019 voimaan astuneen lukiolain myötä hyväksyttyjä yo-kokeita on pystynyt uusimaan rajattomasti.

Viime kesänä uutisointiin, että valintakoeuudistus on onnistunut sen keskeisessä tavoitteessaan eli välivuosien vähentämisessä. Opetusministeri Li Andersson kuitenkin kommentoi, että uudistus on aiheuttanut lukiolaisille paineita sekä vaikuttanut liian paljon ainevalintoihin.

Haluan ymmärtää, millaisia paineita lukiolaisiin kohdistuu ja millaisen painoarvon ylioppilaskirjoitukset ovat saaneet.

Rupean siis pänttäämään.

Kevään aikana käyn saman keskustelun uudelleen ja uudelleen:

”Mulla on maaliskuun lopussa yo-kirjoitukset”, sanon.

”Ai menet tekemään juttua yo-kokeista?” kysyvät vuorotellen niin työkaverini, ystäväni kuin äitinikin.

”Ei kun osallistun yo-kokeisiin”, vastaan ja nauran hieman liikaa.

Hankkeesta kertominen on alkanut hermostuttaa minua, sillä olen alkanut ymmärtää, kuinka iso kuilu minun ja lukion väliin on kasvanut.

Huomaan puhuvani vanhentunutta kieltä – enää lukiossa ei ole kursseja vaan moduuleja.

Onneksi yhteiskuntaopin aine on edelleen jaettu neljään kokonaisuuteen. Ne ovat suomalainen yhteiskunta, taloustieto, lakitieto sekä Suomi, Eurooppa ja muuttuva maailma.

Päätän jättää lakitiedon lukematta. En muista edes luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön eroa. Aika ei vain riitä kaikkeen.

Bussit odottelevat kaupan parkkipaikalla koulusta saapuvia nuoria. Tuusniemellä on peruskoulu ja lukio.

Maalis­kuussa saan töistä muuta­man päivän mittaisen ”lukuloman”. Palaan sitä varten lapsuudenkotiini Tuusniemelle, jossa olen lukenut myös kaikkiin lukion aikana suorittamiini ylioppilaskokeisiin.

Kuuntelen koekirjat äänikirjoina, mutta kaivan vanhasta vaatekaapistani avuksi myös yhteiskuntaopin ensimmäisen kurssikirjan. Kirjan tiedot ovat enimmäkseen ajan tasalla, vaikka sen mukaan pääministeri on yhä Juha Sipilä.

Iltaisin siirryn koekirjojen parista katsomaan television vaalitenttejä. Suomeen povataan oikeistohallitusta.

Uutisissa puhutaan myös takatalvesta, vaikka Pohjois-Savoon kevät ei ole edes ehtinyt saapua. Pakkanen huitelee kolmatta päivää yli kymmenessä asteessa, ja nyt eletään jo maaliskuun loppua. Lumipenkat yltävät reilusti ikkunan alareunan ylitse, ja hetkessä pääkaupunkiseudun asiat tuntuvat erittäin kaukaisilta. Aivan kuin en olisi koskaan lähtenyt täältä.

Tunnen stressitasoni nousevan.

Toimittaja Piritta Räsänen palasi kotikuntaansa uusimaan yhteiskuntaopin yo-kokeen.

Tuus­niemen lukiossa on 55 opiskelijaa, ja yhteis­kunta­opin kokeen suorittaa lisäkseni yksi abiturientti. Hän on kaavilainen Jaakko Räsänen.

Emme tietääksemme ole sukua, vaikka olemmekin kotoisin Pohjois-Savosta ja jaamme saman sukunimen.

Tänä keväänä Räsänen kirjoittaa yhteiskuntaopin, äidinkielen, ruotsin ja pitkän matematiikan sekä uusii englannin kokeen. Syksyllä hän kirjoitti myös psykologian. Kirjoitettavia aineita on siis yhteensä kuusi.

Räsänen on alkanut lukea yhteiskuntaopin ja matematiikan kokeisiin vuodenvaihteessa. Yhteiskuntaoppia varten hän on tehnyt lukemastaan muistiinpanoja, käynyt läpi vanhoja kurssitehtäviä, katsonut vanhoja yo-kokeita ja lukenut uutisia.

”Aina kun sanon tämän, kavereideni silmät pyörivät päässä, mutta yhteiskuntaoppi on aina ollut lempiaineeni. Se kiinnostaa myös jatko-opiskeluiden kannalta.”

Lukion jälkeen Räsänen haluaa mennä opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon ja toivoo pääsevänsä sinne suoraan lukion jälkeen. Hän päätti uusia englannin yo-kokeen, koska syksyllä kirjoituksista tullut C jäi harmittamaan. Paremmasta arvosanasta voisi olla hyötyä myös korkeakoulujen todistusvalinnassa.

Kaavilainen Jaakko Räsänen osallistui keväällä yhteensä viiteen yo-kokeeseen.

Ylioppilas­tutkintoa varten lukiolaisten, kuten Räsäsen, tulee suorittaa yo-kokeet hyväksytysti kolmella peräkkäisellä suorituskerralla.

Hyväksyttyjä kokeita voi uusia rajoituksetta niin tutkinnon suorittamisen aikana kuin valmistumisen jälkeenkin. Tutkinnon suorittamisen jälkeen myös hylättyjä kokeita saa uusia ilman rajoituksia. Valmistuneet voivat myös täydentää tutkintoaan suorittamalla uusia kokeita tai tekemällä kirjoitetuista aineista eritasoisia kokeita, kuten pitkän englannin tai lyhyen matematiikan.

Näin ollen esimerkiksi minä, vuonna 2016 lukiosta valmistunut työkseni kirjoittava toimittaja, saan uusia rajattomasti kokeita, joiden on perinteisesti ajateltu mittaavan lukioikäisten kypsyyttä ja tietomäärää. Se tuntuu epäreilulta.

Uusimisesta onkin tullut monin tavoin kannattavaa, sillä valintakoeuudistuksen myötä opiskelupaikasta haaveileville ja alanvaihtajille pääsykokeita helpompi vaihtoehto saattaa olla ylioppilaskokeiden arvosanojen korottaminen.

Kun viimeksi kirjoitin yo-kokeita, kokeet tehtiin käsin konsepti­paperille.

HS kertoi maaliskuussa 23-vuotiaasta Salla Tamsista, joka on käynyt lukiosta valmistumisensa jälkeen yo-kirjoituksissa 15 kertaa. Hänen tavoitteenaan on päästä opiskelemaan lääketiedettä. Artikkelissa Tams kertoo uusivansa tänä keväänä pitkän matematiikan ja englannin. Samalla hän lukee pääsykokeisiin. Sisään on päästävä jompaakumpaa reittiä, sillä valintakoeuudistuksen yhteydessä Suomessa luovuttiin yhteispistevalinnasta.

Ylioppilastutkintolautakunnalla (YTL) ei ole tuoretta tietoa siitä, kuinka monet kokeiden uusijoista ovat jo ylioppilaita.

Keväällä 2019 YTL:n tilastojen mukaan 10 prosenttia kirjoittajista oli uusimassa jo hyväksyttyä koetta eli siis korottamassa arvosanaansa. Syksyllä 2020, lukiolain uudistuksen jälkeen, hyväksyttyä koetta oli uusimassa jo lähes kolmasosa eli 28 prosenttia kirjoittajista.

Vuosina 2022–2023 uusijoiden osuus on ollut 17–20 prosentin luokkaa.

Viimeisinä päivinä ennen koetta luku­taakka tuntuu yli­voimaiselta. Muistettavaa on paljon. Mitä eroa olikaan finanssi- ja rahapolitiikalla?

Päivää ennen koetta käyn lukiolla testaamassa minulle varattua konetta, jolla suoritan kokeen. Tuusniemen lukiossa koeluokkia on kaksi. Luokkahuoneen katosta roikkuu vihreitä verkkokaapeleita, sillä jokaisen kirjoittajan täytyy olla kokeen aikana paikallisverkossa.

Kun viimeksi kirjoitin yo-kokeita, ei kaapeleita tarvittu: kokeet tehtiin käsin konseptipaperille. Kokeen jälkeen käsi kramppasi koko kyynärvarren matkalta.

Nyt kytken yhden johdoista koneeseeni. Lisäksi kiinnitän siihen usb-muistitikun, jonka käyttöjärjestelmä sisältää koeympäristön. Kone avautuu muutamalla napin painalluksella, ja syötän siihen tunnukseni.

Kymmensormijärjestelmäni on saanut viime vuosina harjoitusta. Uskon, että kirjoitan näppäimistöllä nopeammin ja krampeitta.

Koe­aamuni ei lähde käyntiin niin kuin olisin toivonut. Vatsaani ei koske, mutta takana on levottomasti nukuttu yö. Pakkaan kiireellä mukaani koe-eväitä: salaatti, proteiinijuoma, vettä, energiajuoma, leipä, viinirypäleitä, suklaata. Murehdin, ettei minulla ole kahvia. Tiedän, ettei minun tarvitsisi stressata kokeesta – onhan minulla jo ammatti, eikä koetulos oikeastaan vaikuta elämääni. Vanha tunne vie kuitenkin mennessään.

Lopulta saavun koululle etuajassa. Pääsemme koetilaan noin puoli yhdeksältä. Avaamme koneet, ja meidän eväämme tarkastetaan. Kun kaikki on valmista, täytyy vielä odotella noin kymmenen minuutin ajan. Hengittelen syvään.

Sitten kello lyö yhdeksän, opettaja julistaa kokeen alkaneeksi, ja tehtävät ilmestyvät näytölleni. Minun täytyy valita niistä viisi. Koe on jaettu A- ja B-osaan. B-osassa tehtävät ovat pidempiä ja moniosaisia, mutta niistä saa enemmän pisteitä. Käytän kokeen ensimmäisen tunnin suunnitteluun. Valitsen tehtävät, joihin haluan vastata. Teen jokaisesta lyhyet muistiinpanot. Koekysymykset vilisevät silmissäni:

Tarkastele Suomen kieliryhmien kehitystä vuosina 1980–2019 ja pohdi kehitykseen vaikuttaneita syitä...

Miten toimivalta jakaantuu Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden kesken, kun päätetään seuraavista asioista...

Esitä perusteltu arviosi liberaalin demokratian tulevaisuudesta seuraavien 20 vuoden aikana...

Kun aloitan viimeistä tehtävää, aikaa on jäljellä 20 minuuttia. Kirjoitan niin nopeasti kuin pystyn.

”Menikö tiukille?” Räsänen kysyy kokeen jälkeen. Hän oli kuullut, miten taoin näppäimistöä viimeisiin minuutteihin saakka.

En ehtinyt edes aloittaa viimeisen tehtävän toista osaa. Menetän siitä suoraan 12 pistettä. Kävelen hölmistyneenä kotiin, ja syön osan koe-eväistäni. Sitten nukun kolme tuntia.

Toimittaja Piritta Räsänen (vas.) kuulee yo-kokeensa alustavat pisteet entiseltä opettajaltaan, Virve Häikiöltä.

Seuraavana päivänä törmään koululla entiseen historian ja yhteis­kunta­opin opettajaani Virve Häikiöön. Hän on jo ehtinyt tarkastaa kokeeni ja tiedustelee, haluanko heti kuulla alustavat pisteeni.

Saan kokeesta alustavasti 91 pistettä, hän kertoo. Viime syksynä se olisi riittänyt laudaturiin. Seuraavaksi koe lähtee Ylioppilastutkintolautakunnan tarkastettavaksi. Häikiö veikkaa, että siellä pisteeni saattavat tippua hieman.

Olen tehnyt kokeessa joitakin hölmöjä virheitä. Olen vastannut kokeessa lähes jokaiseen aineistolliseen tehtävään, joiden suorittaminen on hidasta. Sen sijaan olen ohittanut lakitiedon nopeat termien selitystehtävät, joissa on rajattu merkkimäärä.

Lisäksi olen kirjoittanut väärin ainakin Ben Zyskowiczin ja Aleksei Navalnyin nimet. Tietysti olen. En ikinä kirjoita kenenkään nimeä ulkomuistista vaan kopioin ne luotettavista lähteistä. Niin tein tätäkin artikkelia varten.

Lähden tapaamaan Räsästä. Hänkin on ehtinyt saada kokeiden alustavat pisteet, ja siksi hän on käyttänyt aamupäivän laskeskellen todistusvalinta.fi-sivustolla, mihin kouluihin hänen arvosanoillaan saattaisi päästä.

Räsäsen yhteiskuntaopin koe lähtee kohti YTL:ää 86 alustavalla pisteellä, eli myös hän on L:n rajoilla. Räsänen on tulokseen tyytyväinen. Sen sijaan hän on saanut huonoja uutisia pitkän matematiikan kokeesta. Koe on mennyt odotettua huonommin, ja lopullinen arvosana tulee luultavasti olemaan B. Se on pettymys, sillä Räsäsen matikan kurssien keskiarvo on kahdeksan.

”Todistus­valinnasta ei ole varmuutta, jos kaikesta ei kirjoita E:tä ja L:ää.”

Huono matematiikan arvosana syö mahdollisuuksia päästä opiskelemaan todistuksen perusteella. Yliopistot painottavat pisteytysmalleissaan aineita eri tavoin, ja erityisesti pitkästä matematiikasta saa lähes joka paikassa paljon pisteitä.

Siitäkin huolimatta Räsänen on silmin nähden helpottunut. Viisi koetta on nyt takanapäin. Seuraavaksi hän aikoo levätä viikon tai kaksi.

Sitten täytyykin jo aloittaa seuraava luku-urakka: kauppakorkeakoulujen yhteinen valintakoe järjestetään 6. kesäkuuta.

Vuoden 2020 valintakoeuudistuksen piti poistaa stressiä, kun osa ylioppilaista saa opiskelupaikan suoraan ylioppilastodistuksen perusteella eikä pääsykokeisiin tarvitse erikseen lukea. Monille opiskelijoille tieto todistusvalinnasta tulee kuitenkin vain päiviä ennen kokeita. Niin on myös Räsäsen kohdalla: hän saa tiedon yliopistojen todistusvalinnasta todennäköisesti vasta maanantaina 29. toukokuuta.

”Todistusvalinnasta ei ole varmuutta, jos kaikesta ei kirjoita E:tä ja L:ää. Eihän sitäkään tiedä, millaiset pisterajat korkeakouluihin on”, Räsänen sanoo.

”Ei se helpota. Huhtikuussa täytyy lukea pääsykokeisiin.”

Muutama päivä myöhem­min Räsänen lähettää minulle linkin uutiseen. Edessä on jälleen uusi uudistus, mutta se vaikuttaa lupaavalta: Yliopistojen monimutkainen todistusvalinta on menossa uusiksi keväällä 2026.

Tarkoituksena on, että yliopistot yhdenmukaistavat pisteytystä, jonka perusteella todistusvalinnan kautta sisään otettavat opiskelijat valitaan.

Nykyistä pisteytysmallia on arvosteltu etenkin siitä, että se eriarvoistaa aineita. Uudistuksen tavoitteena on ohjata lukiolaisia kirjoittamaan aineita, jotka heitä oikeasti kiinnostavat, eikä niitä, joista saa eniten pisteitä. Pitkän matematiikan merkitystä on tarkoitus vähentää joillakin aloilla.

Uudesta pisteytyksestä päätetään lopullisesti myöhemmin tänä vuonna, kertoo Yle.

Tiistai­aamuna 16. touko­kuuta olen juuri aloittanut työpäiväni, kun sähkö­postiini kilahtaa viesti.

”Oho!” huudahdan, ja kollegat hätkähtävät. Arvosana on tullut takaisin lautakunnasta laudaturina.

Tulos tuntuu käsittämättömältä, sillä olen käynyt mielessäni moneen kertaan läpi kaiken, mikä on mahdollisesti mennyt pieleen. Saan kokeesta lopulta 85 pistettä. Tarkistan L:n pisterajan. Se on 85.

Soitan Räsäselle:

Hän on saanut kokeesta 84 pistettä.

”Mä nyt vaan jäin siihen L:n kipurajalle kärsimään. Semmoista se on. Jonkun se pitää olla”, Räsänen sanoo ja nauraa.

Hän on ylioppilaskokeiden jälkeen lukenut pääsykokeisiin mutta myös aloittanut kesätöissä ja valmistellut lakkiaisia. Ylioppilaskokeiden lopullisten tulosten saapumisen jälkeen hän laski, että arvosanojen pisteet saattavat riittää opiskelupaikkaan. Siksi hän on hidastanut opiskelutahtia.

Kauppatieteiden opinnot Itä-Suomen yliopistossa ovat muutamista pisteistä kiinni. Niitä olisi tullut lisää esimerkiksi yhteiskuntaopista, jos se ei olisi jäänyt pisteen päähän laudaturista.

”Tämä koko homma on suoraan sanottuna pistepeliä! Tällä hetkellä kaikki riippuu pisteistä ja monista eri pisteistä vieläpä”, Räsänen huokaa ja nauraa.

Maanantaina 29. toukokuuta Räsänen saa tiedon, ettei ole päässyt korkeakouluun todistusvalinnalla. Edessä on siis vielä viikko intensiivistä opiskelua ennen pääsykokeita.

Hän toteaa, ettei välivuosikaan kuulosta huonolta vaihtoehdolta, jos koulupaikka jää saamatta. Räsänen on saanut Kuopiosta työtarjouksen.

Jos hän ei pääse opiskelemaan, hän aloittaa lukemisen ensi vuoden pääsykokeisiin.

Tai ainahan ylioppilaskokeita voi käydä uusimassa.

Piritta Räsänen, teksti

Jukka Gröndahl, kuvat

Aino Frilander, tuottaminen ja tekstin editointi

Tuomas Jääskeläinen, video

Antti Saloniemi, ulkoasutuottaminen

JULKAISTU 1.6.2023 © Helsingin Sanomat